Hyönteissyöjäliskojen vitamiinilisät
Hyönteisiä syövien liskojen ravinnon tulee yleisesti ottaen sisältää 1:2 fosforia ja kalsiumia. Koska kaikki ruokahyönteiset sisältävät enemmän fosforia kuin kalsiumia, täytyy ravintoon lisätä kalsiumia. Parasta olisi, jos käytetty vitamiinivalmiste ei sisältäisi lainkaan fosforia tai ainakin hyvin vähän verrattuna kalsiumiin.
Kalsiumin lisäksi liskot tarvitsevat muita hivenaineita ja vitamiineja. A-vitamiini vaikuttaa liskojen näköön, nahkaan, rauhasiiin, kasvuun, immuniteettiin ja hedelmällisyyteen. B-ryhmän vitamiinit vaikuttavat kasvi- ja eläinproteiinien hyödyntämiseen, hermosolujen aineenvaihtoon, solujen jakautumiseen ja suu- ja ihotulehdusten välttämiseen. C-vitamiini auttaa torjumaan infektioita ja vaikuttaa myös sidekudoksen muodostumiseen. D-ryhmän vitamiinit edistävät ja ylläpitävät luuston kasvua edistämällä kalsiumin ja fosforin imeytymistä. E-vitamiini vaikuttaa lihaksiin ja suojaa solun rakennetta. Naaras tarvitsee myös E-vitamiinia munintaan. K-vitamiini edesauttaa veren hyytymistä. Edellämainituista A-, D-, E- ja K-vitamiinit ovat rasvaliukoisia ja varastoituvat elimistöön. Niiden kanssa on varottava yliannostusta. Jotkin liskot, kuten parta-agamat, eivät kestä lainkaan puhdasta A-vitamiinia. Niille kannattaakin käyttää vitamiinivalmistetta, jossa A-vitamiini on betakaroteenimuodossa. Liskot kehittävät ihossaan D3-vitamiinia UV-säteilyn avulla. Tämän vuoksi koko kesän ulkona viettävien liskojen D3-vitamiinilisiä on vähennettävä tai ne on jätettävä kesän ajaksi pois kokonaan, muuten on vaarana yliannostus.
Liskojen vitamiinintarve vaihtelee paitsi lajeittain myös yksilöittäin. Esimerkiksi päivägekot tarvitsevat noin 10 i.u. D-vitamiinia / kg / päivä. Kasvavat poikaset ja munivat naaraat tarvitsevat enemmän vitamiineja (etenkin D3-vitamiinia) ja kalkkia. Kannattaa lukea vitamiinipurkista annosteluohjeet. Tarkemman annostelun oppii lopulta "näppituntumalla", harrastettuaan pidempään terraarioeläimiä. Käytännössä kannattaa etenkin poikasille pölyttää kaikki hyönteiset vitamiinijauheessa.
Helppokäyttöisimpiä ovat mielestäni jauhemaiset, matelijoille tarkoitetut vitamiinivalmisteet, kuten esim. Nutrobal ja Nekton Rep. Ruoaksi tarkoitetut hyönteiset voidaan ottaa pariksi päiväksi erilliseen astiaan, jossa niille annetaan ruoaksi vaikkapa vitamiini- ja kalkkijauheessa pyöritettyä appelsiinia. Näin saadaan hyönteisten ravintoarvoja parannettua jonkin verran. Tällä tavoin ei kuitenkaan saada hyönteisiin niin paljoa vitamiineja, etteikö lisko tarvitsisi erillisiä vitamiinilisiä. Hyönteiset kannattaa kostuttaa kevyesti vedellä ja pudottaa purkin tai vaikkapa juomalasin pohjalle, jossa on teelusikallinen tai pari vitamiinijauhetta. Purkin suu suljetaan kädellä ja ravistetaan kevyesti. Näin saadaan hyönteiset helposti pölytettyä valkoisiksi vitamiinijauheella.
Joissakin vitamiinivalmisteissa (esim. Nutrobal) on jo itsessään runsaasti kalkkia. Useiden liskolajien terraarioon suositellaan kuitenkin sijoittamaan pieni purkki kalkkia. Monet liskot, etenkin munivat naaraat, syövät luonnossakin kalkkia; tällöin kalkinlähteenä ovat esim. liskonmunankuoret. Terraariossa liskoille tarjotaan kalkkia joko liitujauheena (apteekista) tai hienonnettuina kananmunankuorina. Luujauhe sen sijaan sovellu kalkinlähteeksi, sillä siinä on liikaa fosforia. Munankuoret voi hienontaa vaikkapa morttelissa tai lautasella lusikan avulla. Liitujauhetta on helppo lisätä pölyttämällä hyönteisiin, jos käytetty monivitamiinivalmiste ei sisällä tarpeeksi kalkkia.
Vitamiininpuutokset ovat yleisimpiä liskojen sairauksia terraariossa. Yleisin näistä lienee MBD (aineenvaihdunnallinen luustokato), joka johtuu kalkin, UV-säteilyn ja/tai D3-vitamiinin puutteesta.
Lisätietoja terraarioeläimistä:
Suomen Herpetologinen Yhdistys
PL 1272
00101 Helsinki
jäsenliittymiset: www.herpetomania.fi tai jasensihteeri@herpetomania.fi