TULISALAMANTERI (Salamandra salamandra)

Tulisalamanteri kuuluu pyrstösammakoiden lahkoon (Urodela l. Caudata) ja salamanterien heimoon (Salamandridae). Luonnossa tulisalamantereita tavataan Etelä- ja Länsi-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa sekä Vähä-Aasiassa. Tulisalamanteri elelee ylängöillä veden läheisyydessä. Se on yöeläin, joka lähtee liikkeelle hämärän aikoihin. Tulisalamantereita on 11 alalajia, joiden väritys voi vaihdella suhteellisen runsaasti. Kiiltävän mustan pohjavärin päällä on keltaisia tai oransseja kuviointeja. Ihon rauhasrivit ovat selvästi erottuvat. Rauhasista erottuu myrkkyä, joten pese kätesi käsiteltyäsi eläintä. Tulisalamanteri kasvaa yleensä n. 20-25 cm mittaiseksi, maksimipituuden ollessa 32 cm. Terraariolemmikkinä tulisalamanteri on helppohoitoinen ja pitkäikäinen; se voi elää jopa 50-vuotiaaksi.

Tulisalamanteri on hyönteissyöjä. Syötä sille monipuolista ravintoa: matoja, hämähäkkejä, etanoita, perhosen toukkia, hyttysentoukkia ym. hitaita ruokaeläimiä. Kasvatettavista eläimistä sopivia ovat esim. akaattikotilon poikaset, tubifex-madot ja vahakoisaperhosen toukat. Sirkkoja annettaessa ruokaeläimet on syötettävä pinseteistä tai katkottava jalkoja pakenemisen estämiseksi. Ruokaan on hyvä lisätä vitamiineja ja kalsiumia. Salamantereita ruokitaan päivittäin, suuria yksilöitä parin päivän välein. Älä ruoki eläimiäsi liikaa ja pidä yksi paastopäivä viikossa.

Terraarion tulee olla hyvin ilmastoitu. Mitään aukkoja ei saa jättää, vaan ne on tukittava verkolla, sillä nämä eläimet pystyvät tarpeen tullen kiipeämään lasiseinää ylös. Päällilasin on oltava niin tukevasti paikallaan, etteivät eläimet pysty liikuttamaan sitä. Terraarion pohjapinta-alan tulee olla suuri. Pohjalle laitetaan kerros vaikkapa vaahtomuovia, joka peitetään sammalilla (tai sopivilla akvaariokasveilla) ja laakeilla kivillä. Soraa ei pidä käyttää, sillä salamanterit voivat syödä sitä vahingossa ruokailun yhteydessä ja saada suolistotukoksen. Käytettäessä vaahtomuovia reunat on kiinnitettävä siten, etteivät eläimet pääse kaivautumaan sen alle. Vaahtomuovikerros pidetään kosteana ja terraariota sumutetaan vedellä iltaisin. Terraariossa on oltava hyvä ilmanvaihto, jottei pohja homehdu. Luo lemmikeillesi tarpeeksi piilopaikkoja käyttämällä sisustukseen vaikkapa puunjuurakoita, korkkia, kiviryhmiä ja kasveja. Terraarioon sijoitetaan keväisin myös matala vesiallas (vedensyvyys 2 cm), mikäli eläinten halutaan lisääntyvän. Vesialtaaseen tulee olla helppo päästä ja varsinkin sieltä pois.

Tulisalamantereille järjestetään talvilepo lokakuusta maaliskuuhun. Tällöin lämpötilaa lasketaan hitaasti, kunnes se on vain muutaman asteen (pakkasen puolelle mittari ei saa mennä, jääkaappilämpötila +4oC on sopiva). Eläimiä ei ruokita talvilevon aikana. Talvilepoterraarion tulee olla kosteahko, sammalin sisustettu. Tulisalamanterit parittelevat kesällä tai syksyllä. Seuraavana keväänä naaras munii matalaan veteen maksimissaan 70 toukkaa, joiden raajat ovat jo valmiiksi kehittyneet. Ota toukat erilliseen kasvatusterraarioon. Ne syövät vesihyönteisiä, vesikasvin osia ja pieniä matoja.

Lisätietoja näistä ja muistakin mielenkiintoisista terraarioeläimistä saat Suomen Herpetologisesta Yhdistyksestä, joka myös julkaisee Suomen ainoaa terraarioeläin-aiheista lehteä, Herpetomaniaa, joka ilmestyy kuusi kertaa vuodessa.

Suomen Herpetologinen Yhdistys
PL 1272
00101 Helsinki
jäsenliittymiset: www.herpetomania.fi tai jasensihteeri@herpetomania.fi