Sudaninkilpilisko (Gerrhosaurus major)

Laji kuuluu liskojen alalahkoon (Sauria) ja kilpiliskojen heimoon (Gerrhosauridae); jotkut tutkijat lukevat kilpiliskot kuuluvaksi piikkihäntäliskojen (Cordylidae) heimoon alaheimona Gerrhosaurinae. Luonnossa lajia tavataan Kaakkois-Afrikassa laajalta alueelta (Sudan, Kenian eteläosat, Tansania, Mosambik, Pohjois-Sambia, Etiopia, Kongo, Etelä-Afrikka, Botswana, Zimbabwe). Laji viihtyy kuivilla aroilla ja savanneilla. Sudaninkilpilisko kasvaa maksimissaan 48-senttiseksi, normaalisti pituus jää tosin 30-40-senttiin. Laji on suuri, rotevan oloinen. Suomut ovat karkeita ja suuria. Selkä on vaaleanruskea tai oljenkellertävä, ja suomujen keskustat ovat yleensä tummat, mikä tekee liskon yleisilmeestä pilkullisen tai raidallisen. Keskellä selkää kulkee vaalea raita. Leuka on vaaleankellertävä. Raidallisella vatsapuolella on kymmenen suomuriviä. Molemmat sukupuolet ovat yleensä samannäköisiä ja niillä on 9-13 femoraalirauhasta. Toisinaan naaraat ovat hieman koiraita kesympiä ja luonteeltaan alistuvaisempia.

Sudaninkilpilisko vaatii jo kokonsakin puolesta suuren terraarion. Pohjapinta-alaa olisi hyvä olla ainakin 0,7x1,5 m, mielellään suurempikin. Majoita terraarioon yksi lisko tai pariskunta. Pohjamateriaaliksi laitetaan hiekkaa, soraa tai mullan ja puurouheen sekoitusta noin 10-20 cm kerros, jotta lisko mahtuu hieman kaivelemaankin. Muodosta liskolle kiipeily- ja piilopaikkoja juurakoista tai vaikkapa kivikasoista (voit vahvistaa rakennelmat silikonilla). Lämmittelypaikalla tulee olla noin 37-40 astetta, viileässä päässä terraariota huoneenlämpöistä. Hyvä UV-valo on suositeltava. UV-säteet eivät läpäise hyvin lasia, joten valaisin on sijoitettava esim. verkon tai reikälevyn taakse. Tilava, matala vesiallas sijoitetaan terraarion viileämpään päähän. Sumuta terraariota kevyesti silloin tällöin, pääsääntöisesti ilmankosteuden tulee kuitenkin olla matala.

Sudaninkilpilisko syö sekaravintoa. Luonnossa se voi popsia suihinsa muita matelijoitakin, vaikkakin sen pääasiallinen eläinravinto koostuu hyönteisistä ja tuhatjalkaisista. Terraario-oloissa ruoaksi kannattaa tarjota suuria hyönteisiä, hiirenpoikasia, kissan tai koiran purkkiruokaa, keitettyä kananmunaa, syötäviä kukkia (voikukat), hedelmiä (esim. mangoa, papaijaa, banaania..) ja muita kasviksia (krassia, alfalfaa, persiljaa, porkkanaa, herneitä, naurista, maissia…). Lisää ravintoon vitamiinia ja hivenaineita.

Sudaninkilpilisko on saatu lisääntymään säännöllisesti terraariossa, vaikkakaan sitä ei suuremmassa mittakaavassa kasvatetakaan. Suurin osa myytävistä eläimistä on pyydetty luonnosta (muista madottaa yksilöt, sisäloiset ovat yleisiä). Laita eläimet talvilepoon noin kahdeksi kuukaudeksi huoneenlämpöön, niin lisääntyminenkin on varmempaa. Naaras munii kosteaan maaperään 2 - 4 (yleensä 2) ovaalinmuotoista munaa, jotka ovat kooltaan noin 5 x 2,5 cm. Naaraat saattavat vartioida munia. Munat on silti syytä ottaa mahdollisimman pian haudonta-astiaan, sillä aikuiset liskot voivat hyvinkin syödä ne. Munat upotetaan puoliksi kevyesti kostutettuun vermikuliittiin ja haudotaan noin 27-28 asteessa. Poikaset kuoriutuvat noin 70-100 vuorokauden kuluttua.

Sudaninkilpilisko on luonteeltaan suhteellisen arka, mutta yksilöt kesyyntyvät yleensä hyvin säännöllisellä käsittelyllä. Laji on helppohoitoinen ja kestävä, ja soveltuu hyvin jos nyt ei aivan aloittelijalle, niin ainakin jo muutaman vuoden liskoja harrasteneelle. Sudaninkilpilisko voi elää terraariossa yli 25-vuotiaaksi.

Lisätietoja liskoista ja muista terraarioeläimistä saat Suomen Herpetologisesta Yhdistyksestä , joka julkaisee myös omaa Herpetomania-lehteä. Soittele ja kysy lisää !

Suomen Herpetologinen Yhdistys
PL 1272
00101 Helsinki
jäsenliittymiset: www.herpetomania.fi tai jasensihteeri@herpetomania.fi

Lisälukemista:
http://groups.yahoo.com/group/PlatedLizards/
http://www.nafcon.dircon.co.uk/plateds1.html
http://www.unc.edu/~dtkirkpa/stuff/plated.html
http://www.squamata.de/c_bib.html
http://www.oaklandzoo.com/atoz/azgplateliz.html
http://www.top-education.com/Animals/azgplateliz.html
Kuvia:
http://www.biol.lu.se/zooekologi/jon/herpbild/hb15.htm