SINIPIIKKILEGUAANI (Sceloporus serrifer)

Sinipiikkileguaani kuuluu liskojen alalahkoon (Sauria) ja leguaanien heimoon (Iguanidae / Phrynosomatinae ). Lajia tavataan Pohjois-Amerikan eteläosista ja Väli-Amerikasta (mm. Teksasista, Meksikosta, Guatemalasta, Belizestä). Laji viihtyy kivikkoisilla alueilla. Laji on suurimpia piikkileguaaneja, se voi kasvaa jopa 36 senttiseksi alalajista riippuen. Lajilla on nykytietämyksen mukaan kolmen alalajia nominaattimuodon lisäksi: S.s.cyanogenus, S.s.plioporus ja S.s.prezygus. Lisko on tukevarakenteinen ja sen ruumis on sylinterimäinen. Pää on leveä ja hieman litteähkö. Raajat ovat voimakkaat, ja takajalat ovat selvästi etujalkoja pidemmät. Selän suomut ovat kölimäiset ja koholla. Suomuissa on terävä kärki. Lajin väritys vaihtelee runsaasti. Pohjaväritys on ruskeahko. Kaulassa on musta, valkoreunainen kauluskuvio. Koiraat ovat usein hyvin värikkäitä, ja niillä on yleensä selässä sinistä väritystä, naaraat ovat ruskeita ja täplikkäitä.

Laji on hyvin aktiivinen ja tarvitsee siten terraariossakin runsaasti tilaa. Parhaiten liskot viihtyvät pienissä ryhmissä. Terraarion minimikoko on 150x60x60 cm. Tämän kokoiseen terraarioon voi laittaa maksimissaan kuusi yksilöä; 1-2 koirasta ja 4 naarasta. Mikäli koiraita on kaksi, kannattaa tarkkailla, ettei toinen niistä stressaannu, sillä laji on tarkka reviireistään. Terraarion pohjalle laitetaan hiekkaa, soraa tai turpeen ja hiekan sekoitusta. Myös puuhakkeita voi käyttää. Piilopaikkoja luodaan puunrungoilla ja kivikasoilla. Oikeat kasvit eivät ole välttämättömiä. Terraarioon sijoitetaan hyvä ultraviolettilamppu. Päivällä lämmittelypaikalla tulee olla n.38-40 oC; viileässä päässä terraariota n.25 oC. Jos liskoja on useita, on lämmittelypaikkojakin syytä olla kaksi tai kolme. Yöksi lämpötilojen on hyvä tippua reilusti, mahdollisuuksien mukaan jopa 15 asteeseen. Iltaisin terraariota sumutetaan kevyesti vedellä. Viileässä päässä terrrariota on hyvä olla pieni turverasia, joka pidetään kosteahkona. Talvella lajille pidetään 2-3 kuukauden talvilepo (15-20 oC:ssa), jolloin lämmityslaitteet pidetään pois päältä ja liskoja ruokitaan harvemmin kuin normaalisti.

Lajin pääasiallinen ravinto ovat hyönteiset, mutta lisko syö myös hiukan lehtiä, kukkia ja pieniä jyrsijöitä. Tarjoa lemmikillesi mahdollisimman monipuolista ravintoa: sirkkoja, torakoita, perhosia, vahakoisan (ym. perhosten) toukkia, jauhomatoja, jättiläisjauhomatoja, kärpäsiä, ruusukuoriaisen toukkia, hämähäkkejä, hiirenpoikasia, salaattia, koivunlehtiä, voikukkia, hedelmiä yms. Lisää ravintoon vitamiineja ja hivenaineita. Erityisesti D-vitamiinin ja kalkin saanti on tärkeää. Ruoki aikuiset liskot joka toinen päivä ja poikaset päivittäin. Tarkkaile, että kaikki yksilöt saavat varmasti ruokaa. Terraariossa on hyvä olla matala vesikuppi, vaikkakin liskot usein juovat kivien ja kasvien päälle sumutetuista pisaroista. Vaihda kuppiin vesi päivittäin.

Laji parittelevat kesällä ja/tai syksyllä. Naaras synnyttää keväällä maksimissaan 20 elävää poikasta. Vastasyntyneet ovat n. 5-7 sentin mittaisia. Poikaset on erotettava vanhemmistaan omaan terraarioonsa, sillä muuten aikuiset liskot syövät ne. Poikaset ruokitaan päivittäin. Ne syövät pieniä hyönteisiä.

Koska piikkileguaaneilla on koholla olevat suomut, niihin pesiytyy helposti punkkeja. Etenkin luonnosta pyydetyillä on usein ulkoloisia. Tarkista etenkin jalkojen taipeet hyvin ja lääkitse eläimet tarvittaessa.

Lisätietoja näistä ja muistakin mielenkiintoisista terraarioeläimistä saat Suomen Herpetologisesta Yhdistyksestä, joka myös julkaisee Suomen ainoaa terraarioeläin-aiheista lehteä, Herpetomaniaa, joka ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Soittele ja kysy lisää !

Suomen Herpetologinen Yhdistys
PL 1272
00101 Helsinki
jäsenliittymiset: www.herpetomania.fi tai jasensihteeri@herpetomania.fi

Lisälukemista

http://www.embl-heidelberg.de/srs5bin/cgi-bin/wgetz?-e+[REPTILIA-Species:'Sceloporus_SP_serrifer']
http://www.sonic.net/~melissk/swifts.html
http://www.liaani.net/matelijat/scelopor.html