SAUVASIRKKA (Bacillus rossius)
Lajia tavataan luonnossa Etelä-Euroopasta, jossa se viihtyy erityisesti lämpimillä pensasmailla. Laji kasvaa n. 6,5-10 - senttiseksi. Bacillus rossius-lajilla on hyvin lyhyet tuntosarvet: niissä on vain 20-25 jaoketta. Suurin osa yksilöistä on naaraita, koiraat ovat hyvin harvinaisia. Sauvasirkat muistuttavat lähinnä käveleviä tikkuja, josta ne ovatkin saaneet englanninkielisen nimensä "walking sticks", "stick insects". Väritys vaihtelee ruskeasta vihreään. Poikaset ovat kirkkaanvihreitä, vanhemmiten yksilöt muuttuvat useimmiten kellertäviksi. Sauvasirkka on helppohoitoinen ja soveltuu hyvin myös aloittelijoille ja lapsillekin.
Terraarion minimikoko on noin 12 litraa (20x30x30 cm); sinne voidaan sijoittaa 4-5 sirkkaa. Terraarion on oltava noin kolme kertaa korkeampi kuin mitä on suurimpien sirkkojen pituus; tällöin ne voivat helposti vaihtaa nahkansa roikkuessaan kiipeilypuista. Jos korkeussuunnassa ei ole tarpeeksi tilaa, sirkoilla tulee nahanluontiongelmia. Terraarion lämpötilan tulee olla n.22-24 astetta. Mitään valaistusta ei välttämättä tarvita; loisteputkivalaisinta voidaan kuitenkin halutessa käyttää yleisvalaistusta luomaan. Lamput sijoitetaan terraarion ulkopuolelle, jotteivat hyönteiset pääse polttamaan itseään. Terraarioon sijoitetaan paljon kiipeilyoksia. Bacillus rossius ei vaadi erityisen korkeaa ilmankosteutta. Terraario on kuitenkin sumutettava päivittäin, jotta hyönteiset saavat tarpeeksi juotavaa. Sumutus tapahtuu mieluiten illalla, sillä sauvasirkat ovat yöaktiivisia, eli ne lähtevät useimmiten liikkeelle vasta iltaisin; silloinkin ne ovat erittäin verkkaisia liikkumaan. Päivisin ne pääasiassa lepäilevät: ojentavat tuntosarvensa, etu- ja keskiraajansa ruumiin myötäisesti eteenpäin takaraajojen osoittaessa taaksepäin. Tässä asennossa sirkat pysyttelevät hievahtamatta.
Sauvasirkat syövät kasvien lehtiä. Sopivia ravintokasveja ovat kaikki ruusut sekä Rubus-sukuun kuuluvat kasvit: vadelma, karhunvatukka, suomuurain (lakka, hilla), mesimarja, lillukka ja tuoksuvatukka. Myös erilaisia salaatteja voi koittaa tarjota. Terraarioon voi laittaa ravintokasvista kokonaisen oksan, jolloin sirkat kiipeilevät syömään lehtiä ja kasvi pysyy pidempään tuoreena, etenkin jos oksan katkaisukohta pidetään kosteana vaikkapa talouspaperikäärön avulla. Kasveja poimiessasi vältä tienreunoja ja hyönteismyrkyillä käsiteltyjä alueita! Kasvit voi varmuuden vuoksi huuhdella lämpimällä vedellä ennen niiden laittamista terraarioon.
Sauvasirkka lisääntyy helposti terraariossakin. Laji on partenogeneettinen, eli suurin osa yksilöistä on naaraita, jotka munivat ja munista kuoriutuu poikasia ilman hedelmöitystäkin. Munat voidaan joko ottaa erilliseen haudontapurkkiin haudottavaksi, tai ne voidaan yksinkertaisesti jättää terraarioon hautumaan. Munat ovat soikeita ja erittäin tummia. Niiden sivussa on siitereikälevy koko matkalla.
Sauvasirkkaa voi käsitellä tai nostaa käden päälle kävelemään, mutta se on tehtävä hyvin varovaisesti. Sirkkaa ei saa väkisin irrottaa alustastaan, sillä muuten siltä voi lähteä jalkoja. Laji voi kasvattaa itselleen uuden raajan tilalle, mutta tämä voi viedä pitkän aikaa.
Lisätietoa terraarioeläimistä saat Suomen Herpetologisesta Yhdistyksestä, joka julkaisee jäsenlehti Herpetomaniaa. Soittele ja kysy lisää !
Suomen Herpetologinen Yhdistys
PL 1272
00101 Helsinki
Yhdistyksen kotisivu: www.herpetomania.fi.
jäsenliittymiset: www.herpetomania.fi tai jasensihteeri@herpetomania.fi
Kuvia: