RIPSUSISILISKOT (Acanthodactylus)
Ripsusisiliskojen suku Acanthodactylus kuuluu liskojen alalahkoon (Sauria) ja sisiliskojen heimoon (Lacertidae). Sukuun kuuluu yli 30 lajia, jotka on todella vaikea tunnistaa toisistaan. Tunnistamiseen tarvitaan tietämystä eläimen pään suomutuksesta sekä tietoa eläinten alkuperästä (miltä seudulta eläimet on pyydystetty). Suurin osa Suomessa myynnissä olevista ripsusisiliskoista on luonnosta pyydettyjä, joten alkuperän selvittäminen voi olla työn takana. (Lisätietoa ripsusisiliskon lajitunnistuksesta saat Herpetomanioista 2/98 ja 3-4/98.) Ripsusisiliskot kasvavat noin 20 cm mittaisiksi. Ne ovat harmahtavia, ja niissä on vaaleaa kuviointia. Varpaissa on pieniä piikkimäisiä suomuja, joiden avulla liskot pysyvät paremmin hienon hiekan pinnalla. Näiden suomujen vuoksi liskoa on kutsuttu myös "hapsuvarvasliskoksi".
Ripsusisilisko syö pieniä hyönteisiä. Tarjoa mahdollisimman monipuolista ruokaa: sirkkoja, perhosia, kärpäsiä, perhosentoukkia, jauhomatoja, hämähäkkejä ym. Kesäisin kannattaa pyydystää luonnosta hyönteisiä ruokavalion monipuolistamiseksi. Kerran, pari kuussa voi koittaa tarjota jotain kasvisruokaakin, mutta välttämätöntä se ei ole. Lisää ravintoon vitamiineja ja hivenaineita (esim. Nutrobalia). Ruokaeläimet tarjotaan ruokakupista, josta ne eivät pääse terraarioon vaeltelemaan. Aikuiset yksilöt ruokitaan joka toinen tai kolmas päivä, poikaset päivittäin.
Ripsusisilisko on erittäin vilkas ja aktiivinen lisko, joka tarvitsee mahdollisimman suuren terraarion. Terraarion on syytä olla vähintään 120x40x40 cm, mutta mielellään vielä suurempi, etenkin jos liskoja on useampia kuin yksi. Yhteen terraarioon voi laittaa yhden koiraan ja 1-3 naarasta. Terraarion pohjalle laitetaan vähintään 10 cm kerros hienoa hiekkaa. Suuret kivet ja kannot laitetaan terraarioon ennen hiekan lisäämistä, jotta ne tukeutuisivat hyvin terraarion pohjaan; muutoin kivien alle kaivautuvat liskot voivat herkästi jäädä puristuksiin. Kivillä ja juurakoilla luodaan piilopaikkoja. Halutessaan voi terraarioon myös muutaman kasvin, esim. aloen tai agaven. Lämpölamppu kohdistetaan jonkin kiven päälle siten, että lämmittelypaikan lämpötilaksi tulee 40-46 astetta. Viileässä päässä terraariota lämmöt ovat 20-25 astetta. Terraarion päälle laitetaan loisteputkivalaisin, jossa on hyvä UV-lamppu. Viileämpään päähän terraariota sijoitetaan pieni vesikuppi, jonka vesi vaihdetaan päivittäin.
Talvella ripsusisiliskoille pidetään kahden kuukauden talvilepo 10-12 asteessa. Liskoja ruokitaan hyvin loppukesällä ja syksyllä, kunnes ruokinta lopetetaan loka-marraskuussa. Vettä tulee olla edelleen tarjolla. Parin viikon kuluttua tästä terraarion lämpölamput sammutetaan. Sitten aletaan laskea terraarion lämpötiloja, mielellään pikkuhiljaa, kunnes joulukuussa terraarion lämpötila on n.10-12 astetta. Terraarion voi viedä esimerkiksi kellariin, kunhan sen lämpötila on tasainen ja pysyttelee annetuissa rajoissa. Loisteputkivaloa käytetään talvellakin, ja liskoilla on oltava jatkuvasti raikasta vettä tarjolla. Eläinten kuntoa on tarkkailtava talvilevon aikanakin. Sairaita tai alipainoisia eläimiä ei saa laittaa talvilepoon.
Ripsusisiliskot parittelevat keväisin. Parin viikon kuluttua parittelusta naaras munii 1-8 munaa kaivamaansa n. 10 cm syvyiseen koloon, jonka se sitten huolellisesti peittää. Munat otetaan erikseen haudottavaksi. Ne haudotaan miedosti kostutetussa vermikuliitissa. 28-30 asteen lämmössä munat kuoriutuvat n. 40 vrk:n kuluttua.
Ripsusisiliskot sopeutuvat hyvin terraarioelämään ja soveltuvat hyvin aloittelijoillekin.
Lisätietoja näistä ja muistakin hauskoista terraarioeläimistä saat Suomen Herpetologisesta Yhdistyksestä, joka myös julkaisee kuusi kertaa vuodessa ilmestyvää jäsenlehteä; Herpetomaniaa. Soittele ja kysy lisää:
Suomen Herpetologinen Yhdistys
PL 1272
00101 Helsinki
jäsenliittymiset: www.herpetomania.fi tai jasensihteeri@herpetomania.fi
Lisää tietoa
http://www.hch.nl/Beesjes/Acanthodactylus_boskianus.htm
http://darwin.biol.lu.se/zooekologi/jon/herpbild/hb93.htm