PITKÄHÄNTÄLISKO (Takydromus sexlineatus)

Pitkähäntälisko kuuluu kuuluu liskojen alalahkoon (Sauria) ja sisiliskojen heimoon (Lacertidae). Luonnossa pitkähäntäliskoa tavataan Aasiassa, mm. Intiassa, Kiinassa, Burmassa, Thaimaassa, Laoksessa, Vietnamissa, Malesian niemimaalla sekä Indonesian saarilla (Sumatralla, Jaavalla ja Borneolla). Laji viihtyy avoimilla ruohikkomailla. Pitkähäntälisko on saanut epävirallisen suomenkielisen nimensä erittäin pitkästä hännästään: aikuisella ruumiin pituus (SVL) on noin kuusi senttiä, mutta häntä voi olla jopa 30-senttinen. Ruumiinrakenne on hento; liskon ruumis on hoikka ja virtaviivainen. Pohjaväri vaihtelee punaruskeasta oliivinvihreään. Jalat ja häntä ovat usein punertavat. Selässä lajilla on useita vaaleita pitkittäisjuovia ja toisinaan pilkkuja. Varpaissa on tarttumalevyt. Selässä on pitkittäisiä suomurivejä, jotka ovat kölimäisesti koholla. Vatsasuomut ovat pienet ja jyvämäiset. Koiraat ovat voimakkaamman ja kirkkaamman värisiä kuin naaraat.

Pitkähäntälisko syö pieniä hyönteisiä. Tarjoa mahdollisimman monipuolista ruokaa: sirkkoja, perhosia, kärpäsiä, perhosentoukkia, jauhomatoja, hämähäkkejä ym. Kesäisin kannattaa pyydystää luonnosta hyönteisiä ruokavalion monipuolistamiseksi. Talvella saat helposti kärpäsiä ostamalla kärpäsentoukkapurkin kalastustarvikekaupasta ja jättämällä toukat vaikkapa muoviterraarioon huoneenlämpöön. Lisää ravintoon vitamiineja ja hivenaineita.

Pitkähäntälisko kiipeilee erittäin hyvin, joten sen terraarion on syytä olla korkeahko. 60x40x60 cm3 kokoisessa terraariossa voi pitää pientä ryhmää liskoja; 1-2 koirasta ja 3-4 naarasta. Koiraat voivat toisinaan olla aggressiivisia toisiaan kohtaan, joten mikäli niitä on useampia samassa terraariossa, tilannetta on syytä tarkkailla ja eläimet on tarvittaessa erotettava omiin terraarioihinsa, jos tappeluja ilmenee. Terraarion pohjalle laitetaan puuhaketta (esim. kuorikate) tai lannoittamatonta turvetta. Kiipeilypaikkoja luodaan runsaasti kasvien ja oksien avulla. Ohuet koivunoksat tms. ovat loistavia kiipeilypuita. Kasveja kannattaa terraarioon laittaa runsaasti, sillä ne pitävät yllä tarvittavaa ilmankosteutta. Esim. limoviikuna, jukkapalmu, kultaköynnös, muratti, traakkipuut ja kissanruoho ovat hyviä. Pohjalle laitetaan matala vesikuppi ja ruokakuppi. Ruokaa ei kannata päästää vapaaksi terraarioon, etenkään sirkkoja tai jauhomatoja (perhoset ja kärpäset tekevät luonnollisesti poikkeuksen). Terraarion kasvit sumutetaan 1-2 kertaa päivässä. Pitkähäntäliskot juovat yleensä ainoastaan pisaroista, joten siksikin säännöllinen sumutus on välttämätöntä. Terraarion takaseinän voi halutessaan vaikka päällystää kaarnalla tai liuskekivillä, jotta saisi liskoille enemmän kiipeilymahdollisuuksia. Terraariossa on oltava lämpötilaeroja; lämmittelypaikassa 35-38oC, viileässä nurkkauksessa 20oC. Lämmittelypaikan luot helposti terraarion ulkopuolelle sijoitettavalla spottivalaisimella. Tarkista lämpötilat lämpömittarilla. UV- valaistus on tärkeä liskojen A- ja D-vitamiinin ja luuston kehityksen kannalta. Hanki siis terraarioon myös tehokas, terraariokäyttöön soveltuva UV-loisteputki.

Pitkähäntäliskot munivat 2-3 munaa kerrallaan, useamman kerran vuodessa. Munat kannattaa ottaa terraariosta erikseen vermikuliitissa haudottavaksi. Pitkähäntäliskot ovat suhteellisen herkkiä terraarioeläimiä, eivätkä siten sovellu aivan aloittelijoille.

Lisätietoja liskoista, kuten muistakin mielenkiintoisista terraarioeläimistä saat Suomen Herpetologisesta Yhdistyksestä, joka myös julkaisee Suomen ainoaa terraarioeläin-aiheista lehteä, Herpetomaniaa, joka ilmestyy kuusi kertaa vuodessa.

Suomen Herpetologinen Yhdistys
PL 1272
00101 Helsinki
jäsenliittymiset: www.herpetomania.fi tai jasensihteeri@herpetomania.fi

Lisälukemista
http://bio-www.uia.ac.be/u/aherrel/lacerta.html