LISKOJEN JA KÄÄRMEIDEN NAHANLUONTI

Kaikkien selkärankaisten nahka muodostuu kahdesta kerroksesta: alla olevasta verinahasta ja sen päällä olevasta orvaskedestä (epidermis). Matelijoilla orvaskeden ulompi osa koostuu keratiinikerroksesta, jonka paksuuntumia kutsutaan suomuiksi. Suomut ovat matelijoilla usein limittäin. Suomukerros on yhtenäinen ja se irtoaa aika ajoin joko kokonaisena tai sitten pienempinä palasina. Nahka ei irtoa ennen kuin sen alla olevat solut ovat kasvattaneet vanhan nahkakerroksen alle uuden.

Nahanluonnin tiheys riippuu mm. eläimen kasvunopeudesta. Normaalisti matelijat luovat nahkansa 2 vko:n - 3 kk välein. Jotkin lajit, kuten kaikki käärmeet, vaihtavat nahkansa kokonaisena. Käärmeen irronnut nahka kääntyy sisäpuoli ulospäin, kun se kiemurtelee irti vanhasta nahastaan. Koska käärmeellä ei ole liikkuvia silmäluomia, se vaihtaa nahkansa myös silmän päältä. Näin tekevät myös kaikki gekot, lukuunottamatta Eublepharidae-heimon (tai alaheimon) silmäluomellisia gekkoja. Gekot vaihtavat nahkansa palasina, jotka ne yleensä syövät. Nahan syömisen merkitystä ei tarkoin tunneta; osa tutkijoista epäilee sen liittyvät nahan mahdollisesti sisältämiin ravintoaineisiin, osa taas siihen, ettei eläimestä jäisi elinympäristöön jälkiä vihollisia silmälläpitäen.

Nahanluonnin lähestymisen näkee eläimen harmaantumisesta ja värien himmenemisestä. Osa eläimistä (etenkin ne, joiden silmänkin päältä lähtee nahka; tällöin ne eivät näe kunnolla), voi olla ärtyneitä tai pelokkaita ennen nahanluontia. Nahanluontia voi helpottaa nostamalla tällöin hitusen terraarion ilmankosteutta sumuttamalla vettä tai asettamalla sinne laatikon, jossa on kosteaa maa-ainesta (esim. vermikuliittia tai turvetta).

Nahanluonnin jälkeen on tarkistettava, ettei etenkään liskojen varpaisiin tai hännän päähän ole jäänyt vanhaa nahkaa. Se voi jäädä puristamaan ja aiheuttaa kuolion, jolloin varpaat tai hännän pää voivat muuttua mustiksi ja surkastua kokonaan pois. Varpaat eivät luonnollisestikaan kasva liskoille takaisin, vaikka häntä voikin sen tehdä. Nahanluonnin vaikeudet voivat johtua vitamiininpuutoksista (A, D3) tai virheellisestä terraarioympäristöstä.

Mikäli eläimeltä joudutaan poistamaan irtoamatonta nahkaa, helpoin konsti on nostaa eläin pariksi kolmeksi tunniksi muoviterraarioon, jossa on pohjalla 1-2 cm kädenlämpöistä vettä ja sisustuksena ainoastaan kosteita talouspaperitolloja. Terraarion muovikannen päälle vedetään talouskelmua siten, että ilma vaihtuu vain kannen päädyistä; näin ylläpidetään sadan prosentin ilmankosteutta. Terraario pidetään lämpöisessä. Parin tunnin kuluttua nahka on pehmennyt niin, että se on helppo poistaa joko sormin rullaamalla tai pyöreäkärkisiä atuloita avuksi käyttäen. Joskus eläin on jo itse onnistunut irrottamaan kaikki nahat remutessaan kosteassa terraariossa.

Lisätietoja matelijoista, sammakkoeläimistä ja muistakin mielenkiintoisista terraarioeläimistä saat Suomen Herpetologisesta Yhdistyksestä.

Suomen Herpetologinen Yhdistys
PL 1272
00101 Helsinki
yhdistyksen kotisivu: http://www.herpetomania.fi
jäsenliittymiset: www.herpetomania.fi tai jasensihteeri@herpetomania.fi