Takaisin Marika Rökmanin herppisivuille
http://www.herpetomania.fi/marikan_herppisivut/

Marika Rökman:

Liskojen MBD

MBD eli Metabolic Bone Disease, aineenvaihdunnallinen luukato, on yleisimpiä liskojen sairauksia terraario-oloissa. Yleisin sairaus on aavikko- ja päiväaktiivisilla lajeilla sekä kasvavilla yksilöillä ja munivilla naarailla. Kokonaisia nisäkkäitä syövillä lajeilla MBD:tä ei esiinny niin usein kuin hyönteis- ja kasvissyöjillä. MBD johtuu kalkin, D3-vitamiinin ja/tai UV-säteilyn puutteesta; eli virheellisestä ruokinnasta tai/ja huonosta terraarioympäristöstä Jotkin liskolajit (kuten päivägekot) voivat saada MBD:n myös liiallisesta A-vitamiinin määrästä. Myös vauriot maksassa tai munuaisissa voivat aiheuttaa MBD:n, sillä osa kalkkiaineenvaihdunnasta tapahtuu näissä elimissä.

Koska kalkki vaikuttaa myös hermosoluissa sähköimpulssien kulkuun ja lihassolujen supistumiseen, MBD:ssä on varsinaisten luuston oireiden lisäksi myös hermostollisia ja lihaskramppeihin liittyviä oireita. Ensioireisiin kuuluu tärinä. Se alkaa usein varpaiden kärjistä ja etenee ensin raajoihin, ja pikkuhiljaa koko liskoon. Tärinää ei esiinny etenkään aluksi jatkuvasti, vaan silloin tällöin. Useimmiten tärinä alkaa stressaavissa tilanteissa, esim. eläintä käsiteltäessä tai jopa vain tuijotettaessa. Aika pian kiipeilevät gekot alkavat liukua alaspäin lasissa, ja lopulta ne jäävät vain makaamaan terraarion pohjalle.

Luuston heikkenemisen huomaa usein ensin alaleuasta; lisko alkaa pudotella ruokaeläimiä, sillä se ei enää saa niistä kunnolla otetta heikentyneillä leuoilla. Alaleuan heikkenemisen voi havaita myös siitä, että liskolle jää jatkuvasti nahanluonnissa hieman nahkaa varpaisiin; eläin ei enää välttämättä saa kunnon otetta varpaista nahan poistamiseksi. (nahanluontivaikeuksiin on toki useampia muitakin mahdollisia syitä). Alaleuka voi vetäytyä sisemmäksi kuin yläleuka. Lopulta alaleuka voi jopa loksahtaa kokonaan auki.

Kasvavilla yksilöillä voi nähdä selkärangassa ja hännässä kasvuhäiriöitä, mutkia tms. Raajojen luut heikkenevät ja murtuvat herkästi. Lisko voi alkaa kasvattaa heikentyneiden luiden ympärille sidekudosta, jolloin jalat muuttuvat paksun näköisiksi. Ne tuntuvat kuitenkin kovilta, sillä lihaskudos on korvautunut sidekudoksella.

MBD:n loppuvaiheessa eläin saa kouristuksia ja halvauskohtauksia. Kouristuksia ilmenee aluksi stressaavissa tilanteissa, etenkin eläintä kosketettaessa, ja lopulta jatkuvasti. Usein takapää halvaantuu ja eläin liikkuu ainoastaan tai pääasiassa eturaajojensa varassa, raahaten takapäätänsä maata vasten. Lisko voi myös saada jäykkäkouristuksen. Hoitamattomana MBD johtaa kuolemaan.

MBD:n hoitona on ruokavalion parantaminen ja tehokkaamman UV-lampun hankkiminen terraarioon. Pahoissa MBD-tapauksissa kannattaa aina ottaa heti yhteys eläinlääkäriin, joka voi antaa kalkkia ja D3-vitamiinia piikkeinä ja mahdollisesti antibioottikuurin, jos liskon yleiskunto on heikentynyt liikaa. Jos lisko nuolee kuononsa puhtaaksi, vitamiinia ja kalkkia voidaan antaa tahmeaan hunajaan sekoitettuna, kuononpäähän pyyhkäistynä. Muussa tapauksessa vitamiinit on annettava veteen sekoitettuna pipetillä suoraan suuhun. Kesällä potilaita kannattaa pitää ulkosalla mahdollisimman paljon, sillä parhaimmissakaan UV-lampuissa ei ole samaa säteilymäärää kuin auringossa. Hoito on pitkäjänteistä ja kestää yleensä useita kuukausia, ennen kuin eläin on jälleen kunnossa. Ennuste on kuitenkin hyvä, mikäli hoito aloitetaan ajoissa.

Lisätietoja terraarioeläimistä:

Suomen Herpetologinen Yhdistys
PL 1272
00101 Helsinki
jäsenliittymiset: www.herpetomania.fi tai jasensihteeri@herpetomania.fi