KUNINGASPYTON (Python regius)

Kuningaspytonit kuuluvat käärmeiden alalahkoon (Ophimia l. Serpentes) ja Boidae-heimon Pythoninae-alaheimoon (laskettu toisinaan omaksi heimokseen Pythonidae). Luonnossa kuningaspytoneita tavataan laajalta alueelta Afrikan keski- ja länsiosista. Laji viihtyy savanneilla ja ruohikkoalueilla. Käärme kasvaa 90-180 cm mittaiseksi; tavallisesti pituus on noin metrin. Väritys on erittäin vaihteleva. Pohjaväri voi olla vaaleanruskea, vaaleankeltainen, ruskea, punertava, keltainen tai oranssi. Pohjavärin päällä on tummia kuvioita, jotka voivat olla laikkuja tai raitoja. Lajia kutsutaan englanniksi useimmiten nimellä Ball Python eli "pallopyton", mikä tulee lajin tavasta kiertyä palloksi uhkaavassa tilanteessa.

Kuningaspyton viihtyy hyvin jo n. 100-150 litran kokoisessa terraariossa (esim. 40x80x40). Pohjamateriaaliksi laitetaan sanomalehteä tai puuhaketta (Mörttiröpö, Reptibark tai puutarhaliikkeistä saatava kuorikate). Sisustukseksi laitetaan kiipeilypuita, -juurakoita ja piilopaikkoja, joita tulee löytyä sekä terraarion viileämmästä että lämpimämmästä päästä. Terraarioon sijoitetaan vesiallas, jonka tulee olla sen kokoinen, että käärme mahtuu sinne kerällä kokonaan. Altaan reunojen tulee olla niin korkeat, ettei vesi roisku yli, kun käärme käy uimassa. Lämmittelypaikassa 35-37oC lämpötila, muualla alhaisempi (n. 25 oC); lämpötilaerot ovat tärkeitä. Suhteellisen ilmankosteuden tulee olla n. 60%.

Pytonit syövät kokonaisia nisäkkäitä. Tapa saaliseläimet ennen niiden tarjoamista käärmeelle tai osta pakastettua ruokaa eläinkaupasta. Käärme on opetettava syömään kuollutta ruokaa, sillä elävien jyrsijöiden tarjoaminen sen saaliiksi on kielletty Suomen eläinsuojelulainsäädännössä: rotat tms. voivat joskus purra käärmettä pahastikin, ennen kuin käärme tappaa ne. Tarjoa ruoaksi hiiriä ja rottia; myös gerbiilejä ja hamstereita voi antaa, jos niitä jostain sattuu saamaan. Kuningaspyton on myrkytön kuristajakäärme, joka siis tappaa saaliinsa kuristamalla. Sopiva ruokaeläin on kutakuinkin yhtä paksu tai hieman paksumpi kuin käärmeen paksuin kohta. Aikuisille käärmeille annetaan hiiri tai kaksi noin kerran viikossa. Käärme kannatta ruokkia illalla valojen sammuttua, sillä se on yöeläin.

Kuningaspyton on tunnettu vaikeana ruokailijana; toiset yksilöille kelpaavat vain gerbiilit, toiset taas pitävät kuukausitolkulla paastoa. Talvikauden paastoaminen on itse asiassa ihan normaalia: kuningaspytonit lopettavat luonnossakin normaalisti syömisen, kun yölämpötilat laskevat alle 21 asteen eli pariksi kuukaudeksi talvikaudella. Jos käärme näyttää muuten olevan kunnossa, ei muutaman kuukaudenkaan syömättömyydestä kannata huolestua.

Kuningaspytonin terraarion lämpötiloja kannattaa laskea muutamalla asteella talvikaudella, pariksi kuukaudeksi. Pytonit parittelevat tämän lepokauden aikana, mutta laji lisääntyy vain joka toinen tai kolmas vuosi. Naaras munii 4-10 munaa, ja kiertyy munien ympärille lämmittääkseen ja suojatakseen niitä. Munat voi jättää terraarioonkin haudottavaksi ja emon vartioitavaksi, mutta parempia selvitymisprosentteja yleensä tulee, jos munat otetaan erilliseen haudontapurkkiin. Etenkin jos naaras on laiha tai heikossa kunnossa, munat on poistettava terraariosta, sillä emo ei syö lainkaan ennen kuin poikaset ovat kuoriutuneet. Poikaset kuoriutuvat noin kolmen kuukauden kuluttua. Kuningaspyton kuuluu CITES-sopimuksen piiriin; pyydä CITES-todistus myyjältä ostaessasi käärmeen!

Lisätietoja käärmeistä kuten myös muistakin terraarioeläimistä saat Suomen Herpetologisesta Yhdistyksestä. Yhdistys julkaisee kuusi kertaa vuodessa ilmestyvää jäsenlehteä Herpetomaniaa, järjestää jäsenkokouksia ja -matkoja. Yhdistyksen kautta saat helposti puhelimitse kiinni asiantuntijat mm. käärmeistä, liskoista, sammakkoeläimistä, kilpikonnista ja lääketieteellisestä puolesta, kun tarvitset neuvoja nopeasti. Soittele tai kirjoittele ja kysy lisää !

Suomen Herpetologinen Yhdistys
PL 1272
00101 Helsinki
yhdistyksen kotisivu: http://www.herpetomania.fi
jäsenliittymiset: www.herpetomania.fi tai jasensihteeri@herpetomania.fi

Lisälukemista
Melissa Kaplan: Dealing with Ball Python Feeding Problems
Kuningaspytonien värimuotoja