MATELIJAN MUNIEN HAUDONTA

Monet terraariossa pidettävistä matelijoista on hyvinkin mahdollista saada lisääntymään. Munat on useimmiten syytä ottaa terraariosta erikseen haudottavaksi. Suurin osa matelijalajeista munii nahkakuorisia munia; Gekkonidae-heimon varsinaiset gekot munivat kovia kalkkikuorisia munia.

Osa mm. gekkolajeista liimaa munat kiinni muninta-alustaan. Jollei koko alustaa voida siirtää pois terraariosta haudontaa varten, munien päälle teipataan pieni läpinäkyvä muovipurkki, jonka sisälle voidaan laittaa kostutettu pumpulituppo pitämään yllä riittävää ilmankosteutta. Näin kuoriutuneet poikaset jäävät purkkiin, josta ne on suhteellisen helppo siirtää omiin kasvatusterraarioihinsa. Osa lajeista voi syödä oman jälkikasvunsa, joten sinänsäkin munien suojaaminen muovipurkilla on suositeltavaa. Muovipurkkia raotellaan silloin tällöin, jotta sieltä vaihtuisi ilma riittävästi. Pienet ilmareiät kannattaa myös tehdä.

Suurin osa matelijalajeista munivat irralleen tai suureen ryppääseen (toisiinsa kiinni) jääviä munia. Munat nostetaan varovasti pois terraariosta eikä munaryppään munia tule yrittää irroitella toisistaan. Joidenkin lajien munat ovat niin ohutkuorisia, että ne on syytä nostella esim. lusikalla ottaen suosiolla mukaan alla olevaa pohjamateriaalia. Munia ei saa nostovaiheessa käännellä, sillä muuten poikanen voi kuolla. Alkio on kiinnittynyt munanseinämään, ja voi hukkua, jos muna kääntyy. Kiinnittyminen tapahtuu vasta jonkin aikaa muninnan jälkeen, joten aivan alkuvaiheessa pyörähtämisestä ei välttämättä ole vaaraa. Munan päälle kannattaa piirtää heti terraariosta poiston yhteydessä pehmeällä lyijykynällä rasti, jotta myöhemminkin voidaan varmistaa, ettei muna ole päässyt pyörähtämään ympäri haudontapurkin huollon yhteydessä. Haudontapurkin (esimerkiksi pakasterasian) pohjalle laitetaan noin 3-10 sentin (haudottavien munien koosta riippuen) kerros kostutettua vermikuliittia eli paisutettua kiillettä, jota saa hyvinvarustetuista eläinkaupoista tai suuremmissa määrin ostettuna rautakaupoista, joissa sitä myydään eristeeksi. Joillakin lajeilla voidaan käyttää myös turvetta tai hiekkaa, mutta vermikuliitin etuna on kosteuden tasainen luovutuskyky. Vermikuliitti ei myöskään homehdu niin herkästi kuin orgaaniset materiaalit. Haudontapurkkiin on syytä jäädä tyhjää tilaa korkeussuunnassa vielä n. 5-15 senttiä lajista riippuen. Kostutussuhde riippuu paitsi lisäännytettävästä lajista myös vermikuliitin rakeisuudesta. Useimmille lajeille sopivaksi nyrkkisäännöksi on osoittautunut vermikuliitin kostuttaminen vedellä ja puristaminen nyrkissä niin kuivaksi kuin mahdollista. Pehmeäkuorisia munia varten tehdään vermikuliittiin painaumat, joihin munat nostellaan siten, että munat ovat noin puoliksi tai 2/3 upoksissa. Munarypäs nostetaan kerralla ja upotetaan myös osittain pohjamateriaaliin. Kovakuorisia munia puolestaan ei kannata laittaa suoraan kosketuksiin vermikuliitin kanssa, vaan vermikuliitin pinnalle sijoitetaan pieni muovipurkin kansi tai vastaava, jonka päälle munat nostetaan. Jos kovakuoriset munat laitetaan suoraan vermikuliittiin, ne homehtuvat herkästi. Joillakin harvoilla lajeilla on suositeltavaa hautoa munat pimeässä.

Haudontapurkki suljetaan kannella, jossa on pieniä reikiä. Kantta availlaan noin 1-7 päivän välein haudonnan edetessä, jotta ilma vaihtuisi kunnolla. Purkkiin lisätään silloin tällöin vettä, jos vermikuliitti näyttää kuivuneen liikaa. Useimmille lajeille sopivan ilmankosteuden erottaa siitä, että rasian jollain reunalla on vesihöyryä. Vettä ei saa tiivistyä reunoille niin paljoa, että se alkaa valua. Useimmille lajeille sopii haudontalämpötilaksi 28 - 30 oC. Joillakin lajeilla haudontalämpötilalla voi vaikuttaa siihen, saadaanko naaraita vai koiraita. Mittaa lämpötila suljetusta purkista ennen munien siirtämistä. Haudontalaatikon sijoittaminen vaikkapa loisteputkivalaisimen viereen tai lampun lähelle tuo yleensä tarpeellisen lämmön. Yöksi lämpötila saa laskea haudontapurkissakin huoneenlämpöön. Helpompi tapa hautoa enemmän munia kerralla oikeassa ilmankosteudessa ja lämpötilassa on laittaa akvaarioon kymmenisen senttiä vettä, termostaattilämmitin sekä vaikkapa tiiliskivi, jonka päälle edellä mainittu haudontarasia nostetaan. Tällöin haudontarasiaan kannnattaa laittaa esim. metalliverkkokansi, jos on vaarana, että kuoriutuvat poikaset voivat päästä kiipeämään rasiasta ulos. Haudonta-aika vaihtelee suuresti lajikohtaisesti.

HUOM. Tässä artikkelissa on annettu yleisiä matelijoiden munien haudontaa koskevia vinkkejä. Mikäli mahdollista, tarkista lajikohtaiset haudontaa koskevat lämpötila- ja kosteusohjeet ennen haudonnan aloittamista!

Lisätietoja matelijoista:

Suomen Herpetologinen Yhdistys
PL 1272
00101 Helsinki
jäsenliittymiset: www.herpetomania.fi tai jasensihteeri@herpetomania.fi