Berberiskinkki on kansainvälisesti yksi tutuimpia afrikkailaisa terraariossa pidettäviä skinkkejä. Sittemmin sitä on tuotu myös Suomeen. Berberiskinkki kuuluu liskojen alalahkoon (Sauria) ja skinkkiliskojen eli kaivajaliskojen heimoon (Scincidae). Se elää luonnossa Marokon ja Länsi-Algerian kallioseuduilla sekä kuivilla savanneilla ja autiomailla Pohjois-Afrikasta Pakistaniin.
Skinkin suomupeite on sileä ja kiiltävä. Väritys on selkäpuolelta ruskea tai ruskeanpunainen, kelta- ja oranssitäpläinen. Berberiskinkki pystyy vaihtamaan helposti väriä. Liskolla on hyvin kehittyneet raajat. Se kasvaa n.30-44 cm mittaiseksi, eli se on skinkiksi varsin suurikokoinen. Koiraat ovat kirkkaammanvärisiä kuin naaraat, ja niillä on tukevampi pää ja mahdollisesti myös paksumpi hännänalus tyvestä. Ne ovat myös suurempia kuin naaraat. Berberiskinkki sopii hyvin terraariolemmikiksi, sillä se on hyvin sopeutuvainen ja pitkäikäinen lisko. Se voi elää terraariossa n. 20-vuotiaaksi.
Skinkistä erotetaan useita alalajeja, joista E.s.schneideri:a ja E.s.algeriensis:ta pidetään terraariolemmikkeinä. E.s.scneideri:a tuodaan markkinoille Pohjois-Afrikasta, erityisesti Egyptistä. Tämä alalaji on suosituin Euroopassa. Sen tuntomerkkinä on ylähuulen oranssin juovan jatkuminen kylkiä pitkin takajalkoihin. Selkä on harmaa oranssein pistein. E.s.algeriensiksella ei ole oranssia yhtenäistä juovaa kyljissä, ja sen selässä on useita kapeita oransseja juovia ruskehtavalla pohjalla. E.s.algeriensista tavataan luoteis-Afrikasta.
Terraario
Berberiskinkit on parasta majoittaa terraarioihin pareittain, sillä koiraat ovat hyvinkin aggressiivisia paritteluaikana. Ne voivat tapella niinkin rajusti, että vastustaja menettää hännän tai raajan. 80x50x60 (pituus, leveys, korkeus) cm kokoinen terraario sopii hyvin pariskunnalle. Terraarioon laitetaan yli 15 cm kerros hiekkaa tai esim. hiekan ja mullan sekoitusta. Alin kerros pidetään kosteahkona (ei siis märkänä !). Tämä onnistuu helpoiten uittamalla vettä pohjalle letkua myöten.
Terraarion toiseen päähän sijoitetaan lämmittelypaikka, jossa on 38-42oC. Tämä osa terraariota pyritään pitämään kuivana. Toinen pää terraariosta on viileämpi, n.24oC. Sinne sijoitetaan suurin osa piilopaikoista ja tilaa kaivautumiselle. Piilo- ja kiipeilypaikoiksi terraarioon laitetaan esim. puunkappaleita, juurakoita ja kiviryhmiä. Terraarion seinät olisi myös hyvä päällystää esim. styrox-kalliolla, kivillä tai kaarnalla; tämä lisää huomattavasti kiipeilymahdollisuuksia. Joitakin kasvejakin voi laittaa, mutta ne eivät ole välttämättömiä. UV-valaistus on erittäin suositeltava, sillä UV-valo vaikuttaa liskojen A- ja D-vitamiinisynteesiin. Terraarion viileään päähän sijoitetaan vesikuppi, jossa on aina tarjolla raikasta ja puhdasta vettä. Yöllä terraarion lämpötilaa on laskettava huomattavasti, n. 18oC:een, sillä skinkkien kotiseudun aavikoilla yöt ovat viileitä.
Ravinto
Tarjoa liskollesi monipuolista ruokaa: sirkkoja, perhosia, matoja, toukkia, etanoita, pieniä kotiloita, hämähäkkejä, hiirenpoikasia, lihan- ja sisäelintenpaloja, hienoksi paloiteltuja hedelmiä ja hedelmäsoseita (vauvanruokaa). (Myös koiranruokaa voi joskus tarjota, mutta ole tällöin tarkkana lemmikkisi saamista proteiini- ja vitamiinimääristä!) Lisää ravintoon vitamiinia ja kalsiumia.
Talvilepo
Jos haluat koittaa saada skinkkisi lisääntymään, pidä niille pieni talvilepo. Aloita lokakuun alussa lyhentämällä päivän pituutta 12-14 tunnista tavoitteena kuuden tunnin päivä marraskuun lopulla. Laske samalla myös terraarion yleistä lämpötilaa n.30oC:sta 18oC:een. Yölämpötilat saavat laskea jo niinkin alas kuin 10oC. Pidä terraariossa yllä näitä saavutettuja lämpötiloja ja päivänpituuksia marraskuun lopusta helmikuun loppuun, tämän jälkeen voit taas (hitaasti !!) nostaa lämpötilat normaaleiksi ja pidentää päivän 12-14 tuntiin. Terraario-oloissa berberiskinkit ovat yleensä munineet 1-3 munaa kerralla, luonnossa ne munivat tähän verrattuna moninkertaisia määriä. Berberiskinkit eivät lisäänny helposti vankeudessa, mutta ainahan kannattaa yrittää. Suurin osa kaupan olevista eläimistä on ilmeisesti edelleen luonnosta pyydettyjä. Suomessa olen näitä viehättäviä eläimiä tavannut eläinkaupoissakin, hinta oli muistaakseni noin viidensadan markan tienoilla.
Abstract:
The captive maintainance of the Berber skink (Eumeces schneideri). The species has many subspecies, two of which are of special interest for the hobbyists: E.s.schneideri and E.s.algeriensis. The species is very well adapted to life in captivity, and tends to live long in terrarium: up to 20 years. The temperatures should be from 24 to 42oC at days and about 18oC at nights. The substrate should be thick enough to allow the lizards to burrow in it. More than one male shouldn´t be put in the same terrarium, because they can be very rough during the mating. Even tails and legs could be lost in the fights. Skinks eat insects, fruit, pinkies, spiders and even small amounts of low-calory dog food. At winter the temperatures should be dropped to 18oC at day time and as low as 10oC at nights for 2-3 months, especially if you would like to breed your lizards.
Lähteet / Literature:
Jes, Harald (1987): Lizards in the Terrarium, Barron´s Educational Series, NY.
Mattison, Chris (1992): Lizards of the World, Blandford, London.
Obst, Fritz Jürgen - Richter, Klaus - Jacob, Udo (1988): The Completely Illustrated Atlas of Reptiles and Amphibians for the Terrarium, T.F.H., Neptune City.
Smolik, Hans Wilhelm (1974): Eläintieto 4; Matelijat, Sammakkoeläimet, Kalat, Otava, Keuruu.
Walls, Jerry G. (1994): Skinks; Identification, Care & Breeding, T.F.H., Neptune City.