Luokittelu
Akaattikotilot kuuluvat nilviäisten pääjaksoon (Mollusca). Nilviäisten pääjaksossa on kuusi luokkaa: alkunilviäiset (Monoplacophora), nivelkotilot (Amphineura), kotilot (Gastropoda), hammaskotilot (Scaphopoda), simpukat (Lamellibranchia) ja pääjalkaiset (Cephalopoda). Näistä akaattikotilot luetaan kotiloihin, joita on maailmassa yli 35000 lajia. Kaikki maanilviäiset kuuluvat kotiloihin, mutta osa kotilolajeista voi elää vedessäkin. Suomessa maakotiloita tunnetaan vajaa sata lajia. Myös etanat kuuluvat maakotiloihin, ja niillä onkin pinnan alla löydettävissä jäänteitä kalkkikuoresta.
Levinneisyys
Akaattikotilo (Achatina fulica) on kotoisin Itä-Afrikan sademetsistä, josta se on viime vuosisadalta lähtien levinnyt trooppisen Aasian kautta Tyynenmeren alueelle. Osa kotiloista on istutettu, mutta osa on salamatkustanut banaani- ym.hedelmäkuormien mukana. Japanilaiset sotilaat veivät akaattikotiloita Uuteen-Guineaan ruoaksi. Havajille puolestaan ensimmäiset kotilot vietiin lemmikkieläimiksi. Akaattikotilolle ei löytynyt luontaista vihollista uusilla levinneisyysalueilla, joten se lisääntyi valtavasti. Se on asuinalueillaan paha kasvien tuholainen. Kotiloiden joukkokuolemat liikenteessä aiheuttavat pahoja vaaratilanteita myös autoilijoille; tiet muuttuvat liukkaiksi kotilonraadoista, kun akaattikotilot rynnivät joukolla syömään liiskaantuneita sukulaisiaan.
Rakenne
Kotiloiden kuori on yksiosainen, tavallisesti kartionmuotoinen kierteinen putki. Akaattikotilon kuori on aikuisilla yksilöillä nyrkin kokoinen, useimmiten musta-ruskea-(valko)raidallinen. Kalkkikuori suojaa eläintä viholliselta ja kuivuudelta. Ruumis ei ole symmetrinen, sillä sisäelimet ovat kiertyneet 180o vaakatasossa. Kotiloilla on silmät tuntosarvissaan, joita akaattikotilolla on neljä. Tuntosarvillaan eläin näkee, haistaa, aistii ilman kosteuden ja tuulen voimakkuuden ja jopa maistaa. Eläin liikkuu sujuvasti -mutta kieltämättä aika hitaasti- ainoan jalkansa varassa. Aikuisilla akaattikotiloilla jalka kasvaa 20 cm pitkäksi. Erittämänsä limakerroksen päällä kotilo pystyy ylittämään vaarallisiakin alueita; joitakin haitallisia kemikaaleja ja jopa partakoneen teriä (en silti suosittele kokeiltavaksi...).
Terraario
Akaattikotilon terraarioksi kelpaa esim. 40-60 litrainen akvaario, jonka kanneksi asennetaan TUKEVA verkko. Poikasia voi pitää pienemmissäkin terraarioissa, koosta riippuen jopa SUURISSA hillopurkeissa ja tietysti muoviterraarioissa. Pohjamateriaaliksi laitetaan turvetta tai puhdasta (lannoitteetonta) multaa, joka pidetään kosteana. Homehtumista on tietysti vältettävä. Terraarion lämpötilaksi soveltuu hyvin normaali huoneenlämpö. Ilmankosteus on pidettävä suurena. Jos terraario kuivuu liikaa, akaattikotilo vetäytyy syvälle kuoreensa ja kehittää suojakseen harmahtavan kalkkikuoren. Luonnossa eläin voi olla tälläisessä tilassa jopa vuoden. Jos näin sattuu käymään terraario-oloissa, kosteuden lisääminen saa kotilon taas esiin kuorestaan. Kotilon heräämistä voi myös nopeuttaa pesemällä kotilon kalkkiläpän varovasti pois kädenlämpöisellä vedellä. Tämän jälkeen on tietysti myös korjattava terraarion kosteus oikeaksi. Terraariota kannattaa siis sumuttaa päivittäin.
Lisäksi kotilolla olisi hyvä olla tilava vesiastia, jollaisen saa poikasille esim. pakasterasiasta ja vanhemmille yksilöille suuremmasta muoviastiasta (jäätelörasiat ym.). Vettä astiaan sen verran, ettei se läiky pahasti yli, kun eläin käy "uimassa". Eläin pääsee vesiastiaan varsin hyvin astian sileää pintaa pitkin, joten mitään kiipeämispuita vesiastiaan ei ole pakko laittaa. Astiaan vaihdetaan luonnollisesti puhdas vesi päivittäin.
Akaattikotilot pystyvät liikkumaan jopa terraarion katossa, mikä on hyvä ottaa huomioon terraarion suunnittelussa; eläin on aikuisena nyrkin kokoinen ja voi painaa pari sataa grammaa... Kivien, oksien ja juurakoiden asettelussa terraarioon on huomioitava kotilon liikkuminen; suuri kuori jää helposti kiinni kotilon yrittäessä oikaista oksanhangan kautta, eikä siinä tilanteessa tule ensimmäisenä mieleen peruuttaa. Kotilo ei välttämättä tarvitse erillisiä kiipeilymahdollisuuksia, se kyllä osaa hyödyntää akvaarion seiniä kauttaaltaan. Terraarioon asetetut kasvit tulevat pian joko syödyksi tai jyrätyiksi - tai sekä että. Silkkikasvienkin kesto on kyseenalaista. Kesäisin olen siirtänyt terraarion pohjalle palan nurmikkoa ruohoineen ja voikukkineen, juurineen siirrettynä se kestää jonkin aikaa kotiloiden käsittelyä. Pääsiäisen jälkeiset rairuohot ovat myös saavuttaneet suuren suosion.
Ruokavalio
Akaattikotilo on kaikkiruokainen. Se syö hedelmiä, kasviksia, sieniä ja lihaa. Mitä tahansa voi tarjota, kotilo valitsee kyllä itse syötävänsä. Kotilo syö esim. kaalia, salaattia, appelsiinia, viinirypäleitä, voikukkaa, meloneja, omenaa, päärynää, paprikaa, porkkanoita, perunoita, jauhelihaa, herkkusieniä, tomaattia, mehuun kastettua leipää ja kurkkua. Tuoreet herkkusienet ovat kotiloitteni ehdoton suosikkiruoka. Tarjoa lemmikillesi mahdollisimman monipuolista ruokaa. Akaattikotilo tarvitsee lisäksi kalkkia kuoren muodostukseen. Kalkkia ei tarvitse lisätä ruokaan; helpoimmalla selviää, kun asettaa terraarioon esim. seepiansuomun, josta kotilo käy syömässä tarvitsemansa määrän kalkkia.
Lisääntyminen
Kotilo on kaksineuvoinen, eli sukupuolen määrittelystä ei sen enempää. Sukukypsäksi eläin tulee 1/2 -1 vuoden iässä. Parittelussa kotilot liukuvat toisiaan vasten ja hedelmöittävät toisensa, jonka jälkeen molemmat munivat. Akaattikotilo voi varastoida siittiöitä jopa useita kuukausia, joten älä hämmästy, jos yksinelävä lemmikkikotilosi yhtäkkiä keksii munia. Nuoret yksilöt munivat muutamia kymmeniä munia kerralla, vanhemmat muutamia satoja. Luonnossa akaattikotilo munii jopa 500 munaa parin kuukauden välein. Terraariosta munat kannattaa siirtää erilliseen astiaan, etteivät ne joutuisi jyrätyksi. Munat asetetaan kostean multa- tai turvekerroksen päälle ja ne peitetään ohuesti mullalla. Astia pidetään kosteana ja lämpöisessä paikassa, esim. lämpöpatterin vieressä. Olosuhteista riippuen herneen kokoisista munista kuoriutuu nälkäisiä babykotiloita "muutaman päivän tai parin viikon" kuluessa. Oman kokemukseni mukaan munat kuoriutuvat 9-10 päivän kuluttua kosteassa mullassa 37-39o C lämmössä. Pikkuiset kotilot voivat jäystää naapurinsa kuoren rikki joten anna niille heti kuoriutumisen jälkeen kalkkia kalkkitabletteina tai seepiansuomuina. Nosta kuoriutuneet yksilöt eri astiaan välittömästi kuoriutumisen jälkeen, etteivät ne nopeuttaisi liiaksi sisaruksiensa kuoriutumista syömällä niiden munankuoren.
Yleistä
Akaattikotilo on mielenkiintoinen ja erittäin helppohoitoinen lemmikki. Kaikkiruokaisena se syö melkein mitä vain eikä terraariokaan vaadi erityisiä järjestelyjä; kotilo pärjää hyvin huoneenlämmössä. Sisustuksen voi hoitaa mullalla ja vesiastialla, kesäisin terraariota voi piristää nurmikkokaistaleella tai vesiheinällä (joka myös pitää multakerroksen sopivan kosteana). Terraarion siivous onkin sitten eri juttu: käytyään yöuinnillaan kotilo möyrii hetken mullassa ja tutkii sitten tarkoin kaikki akvaarion lasit... Jos haluaa pitää lasit puhtaina ja kirkkaina, on edessä joka-aamuinen siivous. Tosin terraarion multaisuus tuntuu häiritsevän ainoastaan hoitajaa eikä niinkään itse asukkia... Itse ulostuksien siivoaminen on nopeaa ja vaivatonta, eikä terraariota tarvitse suursiivota kovinkaan usein.
Kotilot ovat myös pitkäikäisiä, ne voivat elää lähes kymmenen vuotta. Täysikasvuisten yksilöiden ikää voi yrittää hieman päätellä kuorista: nuorien kuori on kirkas ja väritys selkeämpi, vanhojen taas kuluneempi. Kotilot eivät sairastu juuri koskaan (tosin JOS ne sairastuvat johonkin, tietoa ja hoitoa voi olla hankala löytää). Jos terraario-olot ovat liian kuivat, eläin osoittaa sen vetäytymällä kalkkikalvon taakse. Lämpötilaerot eivät ole niin ratkaisevia; luonnossa eläin liikkuu, kun lämpötila on yli 12o C ja tarpeeksi kosteaa. Kotilot on myös erittäin helppo saada lisääntymään, riittää kun pitää kahta aikuista kotiloa samassa terraariossa - Eläinmaailman mukaan yli 24o C lämmössä, mutta omat kotiloni ovat kyllä lisääntyneet huoneenlämmössäkin. Ainoa ongelma onkin sitten mitä tehdä sadoille pikkukotiloille...
Kotiloita on ollut viime aikoina entistä enemmän tarjolla eläinkaupoissa. Akaattikotilo on myös halpa lemmikki; aikuiset yksilöt maksavat n.40 mk ja poikasia saa 20 mk hintaan ainakin Tampereen lemmikkieläinliikkeistä.
Abstract:
This text deals with natural history ans captive maintenance of Achatina fulica. Key words: range, reproductive behavior, terrarium construction, nutrition, calcium, temperature, humidity.
Lähteet / Literature:
Kurtto,A.,Laine,L.J.,Parkkinen S.& Varjo,M.(1987): Suomalaisen luonto-opas, Tammi.
Toim.(1980): Kiehtova eläinmaailma, Oy Valitut Palat-Reader´s Digest Ab.
Välimäki,S. (1993): Akaattikotilo on lemmikkinä harmiton, Eläinmaailma 2/1993, s.45.