Ote PL-palstasta Lehdestä 3-4/98:

Olen vasta aloittelemassa matelijaharrastustani. Ensimmäiseksi matelijakseni olen päättänyt ottaa sukkanauhakäärmeen.
1. Onko se hyvä valinta?
2. Jos otan aluksi esim. naaraan, voiko uroksen laittaa samaan terraarioon myöhemmin, vai pitäisikö heti hankkia pariskunta?
3. Miten erottaa eri sukupuolet?
4. Kuinka usein ruokitaan ja mistä tietää sopivan ruokamäärän?
- Laura

Hei Laura,
1. On, mutta helppohoitoisempiakin vaihtoehtoja kyllä löytyy. Sukkanauhakäärme nimittäin valitaan usein siksi, ettei sitä tarvitse ruokkia hiirillä tai rotilla ja samalla helposti erehdytään luulemaan, että ruokinta olisi sen vuoksi jotenkin helpompaa. Asia on juuri päinvastoin. Kokonaisia "lämminverisiä" ravintoeläimiä (=hiiriä ja rottia) syövien käärmeiden ruokinta on käytännössä paljon helpompaa. Ruokintakertoja on harvemmin, ruoantähteitä ei jää pitkäksi aikaa terraarioon, jätöksiä ei tarvitse siivota kovin usein ja ennenkaikkea ravinto sellaisenaan sisältää kaikkia käärmeen tarvitsemia ravintoaineita oikeissa suhteissa. On siis selvää, että esimerkiksi viljakäärmeen hoidosta selviää huomattavasti helpommalla kuin sukkanauhakäärmeen, tai ainakin hoitovirheitä on helpompi välttää. On toki ymmärrettävää, etteivät kaikki halua/voi ruokkia käärmettään hiirillä, mutta kalaa tai hyönteisiä syövien lajien kohdalla ruokintaan tulee paneutua huomattavasti huolellisemmin.
Myös terraario-olosuhteiden osalta sukkanauhakäärme on tavallista vaativampi. Riittävä hygienia ja korkea kosteuspitoisuus saattavat pidemmän päälle olla hankalasti ylläpidettävissä.
Lisäksi terveiden, hyväkuntoisten sukkanauhakäärmeiden hankinta on joskus osoittautunut vaikeaksi. Laji on esiintymisalueillaan yleinen ja talvipesiltä on helppo kerätä luonnonvaraisia yksilöitä myyntiin, jopa siinä määrin, ettei laajamittainen viljely ole kannattanut. Ja luonnosta pyydetyissä yksilöissähän on yleensä aina omat huolensa mm. loiset, taudit, sairaudet ja arka käyttäytyminen. On siis huomattava ero, ostaako sukkanauhakäärmeen kasvattajalta, vai hankkiiko villin yksilön. Kun alalajeja vielä on parikymmentä, eivät kaikki hoito-ohjeet ole sellaisenaan yleistettävissä.
Vankeudessa elävillä sukkanauhakäärmeillä on myös silloin tällöin esiintynyt taipumusta kehittää hedelmöittymättömiä munia, jotka jäävät naaraan sisälle tukkimaan munanjohtimen ja aiheuttavat siten monenlaisia oireita ja saattavat altistaa sairauksille. Normaalistihan poikaset kuoriutuvat naaraan sisällä ja syntyvät elävinä.
Kaikesta edellämainitusta ei kuitenkaan pidä saada sitä kuvaa, että sukkanauhakäärmeet olisivat terraarioon sopimattomia tai mahdottoman vaikeita hoitaa. Kotiuduttuaan ja hyvällä hoidolla sukkanauhakäärme on vaatimaton ja lisääntyy helposti. On kuitenkin totta, että juuri sukkanauhakäärme on monen ensikosketus terraarioharrastukseen ja valitettavan usein se ei aivan vastaakaan odotuksia. Sukkanauhakäärme on saanut helpon lajin maineensa jo aikoja sitten, kun muita lajeja ei edes ollut saatavilla. Nykyään on joskus tarjolla muita kaloja syöviä lajeja, joista ainakin nauhavesikäärmettä (Nerodia sp.) pidetään yleisesti sukkanauhakäärmettä kestävämpänä.
2. Voit hankkia molemmat sukupuolet kerralla tai tuoda toisen myöhemmin. Kannattaa kuitenkin varmistaa eläinten olevan samaa alalajia ja sehän käy helpoiten hankkimalla pariskunta kerralla. Jos mahdollista, kannattaisi vielä varmistaa eri yksilöiden keskinäiset sukulaisuussuhteet.
3. Sukkanauhakäärmeiden ja kaikkien muiden käärmeiden sukupuolen määrityksessä pätevät pääsääntöisesti seuraavat yleisohjeet.
Sukupuolen määritys ulkoisten eroavaisuuksien perusteella on vaikeaa. Varminta on sondata käärmeet tarkoitusta varten valmistetuilla koettimilla, joilla mitataan hännässä olevien rauhasten koko. Koiraan hemipeniksiin sondi uppoaa syvemmälle kuin naaraan sukuelimiin. Kokenut harrastaja on paras apu sukupuolenmäärityksessä.
Sukkanauhakäärmeen kohdalla voi myös tarkastella ulkoisia eroja. Koiraat ovat yleensä hieman naaraita pienempiä ja värikkäämpiä. Koirailla on myös pitempi häntä. Myös hännän ja pään muodoissa on eroja, joita tosin on vaikea havaita muuten kuin vertailemalla yksilöihin, joiden sukupuoli on jo varmuudella tiedossa.
4. Sukkanauhakäärmettä voi ruokkia muutaman päivän välein, riippuen eläimen koosta, iästä, tarjottavasta ruoasta, vuodenajasta jne. Käytännössä terraariossa kannattaa jatkuvasti pitää lautasta, jossa on erilaisia sopivankokoisia ruokapaloja, joista käärme popsii mieleisensä. Tarjolla oleva ruoka vaihdetaan muutaman päivän välein ja samalla tarkkaillaan, paljonko on todellisuudessa tullut syödyksi. Käärme itse tietää yleensä melko hyvin sopivan ruokamäärän, eikä ainakaan syö liikaa.
- Jarmo Saarikivi

Takaisin Postilaatikon arkiston pääsivulle