Ote Postia-palstasta Herpetomaniasta 2/2005:

On hienoa, että etsit itse tietoa ennen liskon hankintaa!

Sisiliskot (Lacertidae) ovat yksi liskojen heimo, kuten vaikka skinkit (Scincidae) ja gekot (Gekkonidae). Sisiliskoja on näin ollen noin 300 eri lajia, joista yksi on Suomessakin luonnonvaraisena tavattava sisilisko (Zootoca (Lacerta) vivipara). Suomen luonnonvaraista sisiliskoa ei saa pitää terraarioelättinä, se on rauhoitettu. Luonnossa sisiliskojakin on toki mukava tarkkailla. Lisätietoa sisiliskosta löydät artikkelistani www.herpetomania.fi/marikan_herppisivut/suomen_matelijat.html.

Terraariossa pidettyjä ja Suomessakin myynnissä olevia sisiliskolajeja ovat esimerkiksi ripsusisiliskot (Acanthodactylus sp.), arojuoksija (Eremias guttulata), pitkähäntäliskot (Takydromus sexlineatus), vihersisiliskot (Lacerta viridis) ym. keskieurooppalaiset sisiliskolajit ja güntherinsisilisko (Holaspis guentheri). Viimeksi mainitusta olikin juttu Herpetomaniassa 1/2005. Useimmat sisiliskot syövät etupäässä hyönteisiä ja muita selkärangattomia, osa kelpuuttaa lisäksi esimerkiksi hedelmiä ja syövätpä suurimmat sisiliskoista hiirenpoikasiakin. Hyönteissyöjäliskoille on tärkeää lisätä ravintoon riittävästi vitamiineja ja kalsiumia; useimmille lajeille kannattaa hankkia terraarioon lisäksi hyvä UV-valaisin. Eri lajit vaativat erilaiset terraario-olosuhteet ja niillä on myös yksilölliset hoito-ohjeet. Kerron seuraavassa lyhyesti muutaman lajin hoidosta.

Luonnossa Euraasiassa elelevät ripsusisiliskot (Acanthodactylus sp.) kasvavat noin 20-senttisiksi. Ripsusisiliskojen nimi johtuu varpaiden pienistä, piikkisistä suomuista, joita lisko käyttää hienon hiekan pinnalla pysymiseen ja toisaalta ne myös auttavat hiekkaan kaivautumista. Onpa näitä liskoja kutsuttu suomeksi "hapsuvarvasliskoiksikin". Ripsusisiliskot ovat erittäin vilkkaita ja aktiivisia liskoja, jotka tarvitsevat mahdollisimman suuren terraarion. Terraarion on syytä olla vähintään 120 x 40 x 40 cm, mutta mielellään vielä suurempi, etenkin jos liskoja on useampia kuin yksi. Yhteen terraarioon voi laittaa yhden koiraan ja 1-3 naarasta. Terraarion pohjalle laitetaan noin 10 cm kerros hienoa hiekkaa, koristeeksi ja piilopaikoiksi kiviä ja juurakoita. Lämmittelypaikalla tulee olla noin 40--16 astetta ja viileässä päässä terraariota noin 20-15 astetta. Talvella ripsusisiliskoille pidetään kahden kuukauden talvilepo 10-12 asteessa. Ripsusisiliskot parittelevat keväisin. Parin viikon kuluttua parittelusta naaras munii 1-8 munaa kaivamaansa n. 10 cm syvyiseen koloon, jonka se sitten huolellisesti peittää. Munat otetaan erikseen haudottavaksi. Ne haudotaan miedosti kostutetussa vermikuliitissa. 28-30 asteen lämmössä munat kuoriutuvat n. 40 vrk:n kuluttua. Ripsusisiliskot sopeutuvat hyvin terraarioelämään ja soveltuvat hyvin aloittelijoillekin. Lisätietoa ripsusisiliskoista saat artikkelistani: Rökman, Marika. 1998. Acanthodactylus - Ripsusisiliskot. Herpetomania 7(2): 5--12.

Arojuoksija (Eremias (Meselina) guttulata) elelee luonnossa Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Se kasvaa noin 15-senttiseksi. Arojuoksijat ovat läheistä sukua ripsusisiliskoille ja niilläkin on varpaissaan ripsumaiset suomut. Kuten ripsusisiliskotkin ja sisiliskot noin yleensäkin, arojuoksijakin on hyvin aktiivinen ja vaatii siten suuren terraarion. Minimikokona voisi pitää 120 x 40 x 40 cm:n terraariota, mutta mieluusti terraario saisi olla pidempikin. Koiraat voivat olla aggressiivisia toisiaan kohtaan, joten niitä voidaan majoittaa terraarioon vain yksi. Naaraita voi olla tuon kokoisessa terraariossa pari kolme. Terraarion olosuhteet ja sisustus ovat kuten ripsusisiliskoillakin. Talvella arojuoksijoille pidetään parin kuukauden talvilepo 8-10 asteessa. Arojuoksijat voivat lisääntyä terraario-oloissakin. Yksilöt tulevat sukukypsiksi noin vuoden ikäisinä. Kunnollinen talvilepo on useimmiten edellytys lisääntymiselle. Naaras munii 2-4 kertaa vuodessa, 2-6 (joskus jopa 10) munaa kerralla. Poikaset kuoriutuvat 29-30 asteen lämmössä haudottuna 2-3 kuukauden kuluttua. Ne syövät pieniä hyönteisiä, ja niiden vitamiiniannosten kanssa saa olla erityisen tarkkana. Poikaset ovat herkkiä ja vaikeampia kasvattaa kuin aikuiset. Arojuoksijoiden odotettavissa olevasta eliniästä terraariossa minulla ei ole tarkkaa tietoa, mutta monet muut Eremias- ja Meselina-sukujen liskot ovat luonnossa hyvin lyhytikäisiä; muutamat elävät jopa vain 2,5-vuotiaksi, joten kovin pitkäikäistä lemmikkiä näistä ei kannata terraariossa odottaa.

Pitkähäntäliskoa (Takydromus sexlineatus) tavataan luonnossa Aasiassa, mm. Intiassa, Kiinassa, Burmassa, Thaimaassa, Laosissa, Vietnamissa, Malesian niemimaalla sekä Indonesian saarilla (Sumatralla, Jaavalla ja Borneolla). Laji viihtyy avoimilla ruohikkomailla. Pitkähäntälisko on saanut epävirallisen suomenkielisen nimensä erittäin pitkästä hännästään: aikuisella ruumiin pituus (SVL) on noin kuusi senttiä, mutta häntä voi olla jopa 30-senttinen. Ruumiinrakenne on hento; liskon ruumis on hoikka ja virtaviivainen. Pohjaväri vaihtelee punaruskeasta oliivinvihreään. Jalat ja häntä ovat usein punertavat. Selässä lajilla on useita vaaleita pitkittäisjuovia ja toisinaan pilkkuja. Varpaissa on tarttumalevyt. Selässä on pitkittäisiä suomurivejä, jotka ovat kölimäisesti koholla. Vatsasuomut ovat pienet ja jyvämäiset. Koiraat ovat voimakkaamman ja kirkkaamman värisiä kuin naaraat. Pitkähäntälisko kiipeilee erittäin hyvin, joten sen terraarion on syytä olla korkeahko. 60 x 40 x 60 cm:n kokoisessa terraariossa voi pitää pientä ryhmää liskoja; 1-2 koirasta ja 3-4 naarasta. Koiraat voivat toisinaan olla aggressiivisia toisiaan kohtaan, joten mikäli niitä on useampia samassa terraariossa, tilannetta on syytä tarkkailla ja eläimet on tarvittaessa erotettava omiin terraarioihinsa, jos tappeluja ilmenee. Terraarion pohjalle laitetaan puuhaketta (esim. kuorikate) tai lannoittamatonta turvetta. Kiipeilypaikkoja luodaan runsaasti kasvien ja oksien avulla. Ohuet koivunoksat tms. ovat loistavia kiipeilypuita. Kasveja kannattaa terraarioon laittaa runsaasti, sillä ne pitävät yllä tarvittavaa ilmankosteutta. Lämmittelypaikalla tulee olla noin 35-40 astetta, viileässä päässä terraariota noin 20 astetta. Pitkähäntäliskot munivat 2-3 munaa kerrallaan, useamman kerran vuodessa. Munat kannattaa ottaa terraariosta erikseen vermikuliitissa haudottavaksi. Pitkähäntäliskot ovat suhteellisen herkkiä terraarioeläimiä, eivätkä siten sovellu aivan aloittelijoille.

Nuorena tulevana liskoharrastajana sinun kannattaa ottaa huomioon, että liskot voivat kantaa suolistoloisena salmonellaa. Näin ollen kädet on aina pestävä huolellisesti liskon tai terraarion mahdollisen käsittelyn jälkeen! Mieti myös ennen liskon hankintaa, mitä haluat lemmikiltäsi. Suurin osa liskoista on vain tarkkailtavia yksilöitä... joitakin, kuten leopardigekkoa, parta-agamaa tai sinikieliskinkkiä, voi halutessaan silloin tällöin käsitelläkin.
- Marika Rökman

Takaisin Postilaatikon arkiston pääsivulle