Suomen herpetologinen yhdistys ry.
Yhdistys Herpetomania-lehti Ajankohtaista Jäsenyys Kirjasto Herpetopuoti   Linkit In English
På svenska
   

Ote Postia-palstasta Herpetomaniasta 5/2005:

Ruokahaluton gekko
Heippa! Mulla on noin vuoden ikäinen Alex-gekko. Noin kuukausi sitten se jätti syönnit lähes kokonaan. Sillä on ollut jauhomato peruseväänä. Sillä oli nahanluonti helmikuun alussa ja osa nahoista ei meinannut irrota, mutta kostuttelulla ne lähti. Ruokahalu on kuitenkin edelleen kateissa ja hännän ja perän päälle on tullut valkoista, ihan kuin kalkkia tai suolaa. Jos sulla on aikaa, pyytäisin vastausta pikaisesti. Mulla on soittoaika ens torstaina Oulun Akuuttiin. Huolestuttaa, mikä Alexxia vaivaa, vai onko se ihan normaalia?
Niko

Moikka Niko,
Ehdin vastailla sähköposteihin säännöllisen epäsäännöllisesti, joten nopeimmin tavoittaa yleensä puhelimitse (03) 3186 168, parhaiten arkisin klo 18-20 tai viikonloppuisin. Lääketieteellisissä kysymyksissä kannattaa rimpauttaa myös matelijoihin perehtyneelle eläinlääkäri Johanna Rauliolle, puh. 0400 619 985, hän neuvoo kyllä mieluusti myös puhelimitse. En tietenkään halua mitenkään väheksyä paikallisia eläinlääkäreitä ja heidän tietämystään; sairastapauksissa on yleensä aina pakko kuljettaakin eläin näytille - puhelimitse ei tehdä ihmeitä. Ja sitten itse asiaan...

Ruokahaluttomuus voi johtua lukuisista eri syistä. Leopardigekoille kannattaa aina pitää ainakin osittainen talvilepo. Mikäli lepoa ei pidetä, gekot saattavat silti vähentää syömistään talvella. Ruokahaluttomuus saattaa johtua myös vitamiininpuutoksesta tai sairaudesta. Nahanluonnin ongelmat liittyvät yleensä terraarion liian alhaiseen ilmankosteuteen (tai aavikkoliskoilla esim. ns. wetboxin puuttumiseen) tai A- tai D3-vitamiinin puutokseen, joskus harvoin myös A-vitamiinin yliannostukseen.

Ulosteissa oleva valkoinen aines on kidemäistä virtsa-ainetta ja sen muodostuminen on täysin normaalia. Sen sijaan jos ulosteet jäävät jatkuvasti kiinni liskon peräpäähän, on syytä hieman huolestua. Liskon ulosteet voivat tällöin olla liian löysät syystä tai toisesta. Ruokavalion yksipuolisuus (huonosti sulava ruoka) tai muut ruoansulatusongelmat (esim. liian viileä terraario) voivat olla yksi vaihtoehto. Myös sisäloisten mahdollisuus on syytä tutkia tai lisko madottaa varmuuden vuoksi, jos sitä ei ole koskaan madotettu. Kertaalleen madottaminen esim. liskon hankinnan yhteydessä riittää; terraariossa elelevä lisko ei voi saada loisia muualta kuin muilta matelijoilta.

Hyviä sisäloislääkkeitä ovat Axilur TM ja Ivomec TM; ensin mainittu tappaa suolistoloiset, ivermektiiniä sisältävä Ivomec muutkin sisäloiset. Axiluria myydään apteekeissa ilman reseptiä. Sen annostus matelijoille on 100 mg lääkeainetta/kg. Tabletissa on 250 mg lääkeainetta. Punnitse gekko tarkkaan vaikkapa keittiövaa´alla, laske paljonko se tarvitsisi lääkeainetta, sekoita tabletti sopivaan tilkkaan vettä ja mittaa ruiskulla oikea määrä seosta. Voit antaa lääkkeen (piikittömällä) ruiskulla suoraan liskon suuhun. Anna matolääkettä kahtena peräkkäisenä päivänä ja uusi kuuri kahden viikon kuluttua: lääke tehoaa vain aikuisiin loisiin, kahden viikon aikana mahdolliset matojen munat ovat jo kuoriutuneet ja uusi kuuri tappaa nämä kehittymässä olevat loisetkin. Tämän ajan lisko on pidettävä visusti puhtaassa karanteeniterraariossa, esim. faunaboksissa, jossa on pohjalla korkeintaan sanomalehteä tai talouspaperia. Itse terraariosta vaihdetaan kaikki pohjamateriaali uuteen ja kaikki juurakot, kivet ja purnukat pestään huolellisesti ja desinfioidaan. Terraarion huolellinen suursiivous on madotettaessa välttämättömyys; muussa tapauksessa matokuurista ei ole mitään hyötyä, koska lisko saisi heti kuurin jälkeen tartunnan terraarion sopukoissa säilyneistä matojen munista.

Ruokavalio tulee pitää mahdollisimman monipuolisena. Jauhomadot ovat pääasiallisena ravintolähteenä aika yksipuolinen ja aika tavalla kitiiniä sisältävä ruoka. Ruokavaliota voit monipuolistaa tarjoamalla sirkkoja, jättijauhomatoja, kärpäsiä, vahakoisatoukkia ja -perhosia, pieniä lokusteja eli kulkusirkkoja, torakoita, naudanlihaa ja hiirenpinkkejä. Muistathan lisätä ravintoon kalkkia ja vitamiineja.

Yleisesti ottaen B-vitamiinit vaikuttavat ruokahalukkuuteen, joten voisit varmuuden vuoksi antaa niitä nyt useammin, kunnes tilanne korjaantuu. Esimerkiksi ihmisille tarkoitetut B-vitamiinivalmisteet käyvät hyvin, kunhan huomioit annostelussa liskon koon... esim. tabletit kannattaa vaikka liuottaa veteen ja antaa siitä vain pieni tippa tai pari liskolle. B-vitamiinit ovat vesiliukoisia, joten kovin helposti niistä ei yliannostusta saa aikaiseksi.

Mikäli liskosi kunto alkaa selkeästi heikentyä, se muuttuu apaattisemmaksi eikä edelleenkään suostu syömään itse, sitä täytyy alkaa pakkoruokkia. Alkuun voit koittaa pyyhkäistä suupieleen hyönteismurskaa, johon on sekoitettu vitamiineja. Myös apteekeissa myytävä Virbacin valmistama eläinten ravintolisä-geeli Nutri-plus gel TM soveltuu heikkokuntoisten matelijoiden lisäravinnoksi ja tuntuu myös maistuvan useimmille liskoille varsin hyvin.

Toivottavasti tästä oli apua ja eläinlääkärissä selviää, mikä liskoasi vaivaa. Tai kenties kyse oli vain talvilevosta ja se alkaa syödä taas varsin pian...
- Marika Rökman


Takaisin Postilaatikon arkiston pääsivulle

 
    © Suomen herpetologinen yhdistys ry. PL 1272, 00101 Helsinki. shy@herpetomania.fi   Sivustoa päivitetty viimeksi 14.05.2012