Ote Postia-palstasta Herpetomaniasta 3-4/2005:

Varmaan tiesitkin, mutta en malta olla heti alkuun muistuttamasta siitä, että vaskitsahan ei ole käärme vaan (jalaton) lisko. Vaskitsa kasvaa enimmillään ehkä noin 50 cm pitkäksi, mutta useimmiten ne ovat jossain elämänsä vaiheessa joutuneet katkaisemaan häntänsä, joten jo 40 cm pitkä vaskitsa on harvinaisuus. Jos sitä pidetään enimmäispituutena, niin terraario-oloihin sopivia käärmeitä on todella vähän. Melkein kaikkien käärmeiden poikaset ovat tietysti alkuun ehdot täyttäviä, mutta jos 40 cm olisi täysikasvuisen yksilön enimmäispituus, niin meikäläiselle tulee kyllä tenkkapoo.

Maailman pienimmät käärmeet ovat noin kymmensenttisiksi jääviä matokäärmeitä, (Leptotyphylopidae), mutta niitä ei ole saatavilla eikä niistä "lemmikkikäärmeiksi" oikein olisi, elävät mullassa kuin madot, joita muistuttavat. Kuulemma matokäärmeitä voi löytää ulkomaisten kukkien ja huonekasvien mullasta, joten melko varmasti jollakulla suomalaisella niitä tietämättään kotonaan onkin. Myrkkykäärmeiden joukosta löytyy muutama pieni ja terraarioihin (jotenkuten) sopiva laji, mutta niitä ei voi parhaalla tahdollakaan kutsua "lemmikkikäärmeiksi". Kokeneet harrastajat kyllä pitävät terraarioissaan mm. pieniä Bitis (Viperidae) -lajeja, esim. 20-30 senttiseksi jäävää peringueynkyytä, B. peringuey, Boulenger 1888. Täytyy todeta, että pientä lemmikkikäärmettä etsiessä täytyy hieman tinkiä tuosta neljästäkymmenestä sentistä enimmäispituutena. Se olisi hyvä siksikin, että pienet lajit ovat usein hyvin vaateliaita esim. ravinnon suhteen. Pienet käärmeet popsivat esim. liskoja, joita harrastajan on Suomessa hyvin vaikea saada eläimilleen ravinnoksi. Jos tinkivaraa löytyy, ehdottaisin vaikka hiekkaboaa, Eryx colubrinus, Linné 1758 (Boidae), joka kasvaa yleensä ehkä n. 70 cm pitkäksi ja koiraat jäävät usein pienemmiksikin. Toinen hyvä vaihtoehto voisi olla vaikka Elaphe helena (Daudin 1803)(Colubridae), joka useimmiten jää alle metrin pituiseksi. Molemmat ovat erinomaisesti terraario-oloihin soveltuvia lajeja.

Mutta annas, Anna, olla kun Jammu-setä kertoo Sinulle lopuksi totuuden elävästä elämästä. Se on se, että "koolla ei ole väliä". Pulinat pois, paras "lemmikkikäärme" on ilman muuta viljakäärme, Pantherophis guttatus (Linnaeus, 1766) (Colubdridae). Ja siitä, jos jostain, löytyy tietoa, mm. tässä lehdessä sitä käsitellään tuon tuosta ja Internetin ihmemaailma on viljakäärmeviisautta pullollaan - jopa liiaksi asti, sanovat usiat.
- Jarmo Saarikivi

Takaisin Postilaatikon arkiston pääsivulle