Ote PL-palstasta Lehdestä 4/2000:

Tahtoisin tietää eri käärmeiden ja kilpikonnien ulko- ja sisäloisista.
1. Kuinka loistartunta todetaan?
2. Kuinka yleisiä loiset ovat?
3. Miten loistartuntaa hoidetaan, onko ivermektiini ainoa lääke?
4. Mitä oireita loiset aiheuttavat isäntäeläimessä? Mikä on käärmeiden ja kilpikonnien kuolleisuus niihin?
5. Mitkä ovat tartuntatavat?
6. Entä uusiutumismahdollisuudet?
7. Mitä muuta pitäisi tietää loisista?
- M.P

1. Kilpikonnien ja käärmeiden sekä midenkin matelijoiden ulkoloiset todetaan yleensä ihan silmämääräisellä tarkastelulla: niillähän ei ole muita ulkoloisia kuin puutiaiset eli "suuret punkit" (engl. ticks) ja "pienet punkit" (engl. mites), jotka kummatkin näkyvät mainiosti paljaalla silmällä. Isot punkit ovat suurinpiirtein kotoisen puutiaisen (Ixodes ricinus) kokoluokkaa ja pienet punkitkin vajaan millin mittaisia. Sisäloiset taas on mahdolista huomata kahdella tavalla: tuurilla silmämääräisesti ja ulostetutkimuksilla. Jos matelijalla on runsaasti sisäloisia, etenkin suolinkaistyyppisiä matoja, se saattaa oksentaa ja/tai ulostaa niitä kaiken kansan nähtäville. Näin ei kuitenkaan läheskään aina tapahdu - etenkin jos loisia on vain vähän - joten matojen näkymättömyys ei ole tae siitä, ettei niitä ole! Mikroskooppisessa ulostetutkimuksessa näkyvätkin sitten kaikki sisäloiset - myös silmälle näkymättömän pienet.
2. Loisten yleisyys vaihtelee eläinryhmittäin, -lajeitain ja -populaatioittain. Yleisesti voidaan sanoa, että (lähes) kaikilla lunnosta pyydetyillä ja luonnonvaraisilla matelijoilla on loisia - sekä ulko- että sisäloisia. Sen sijaan toisena ääripäänä voidaan pitää huolellisen kasvattajan jo usean sukupolven ajan vankeudessa kasvatamia yksilöitä - niissä tuskin on loisia lainkaan, mikäli vanhemmat on alunperin hyvin loislääkitty.
3. Riippuu loisesta. Fenbendatsoli (Axilur) on hyvä - itse asiassa ainoa suositeltava - lääke pyörömatotartunnassa (esim. suolinkaiset, hakamadot, "pinworms"..). Pratsikvanteli (Droncit) on oiva lääke heisimatoja ja laakamatoja vastaan. Yksisoluisiin alkueläimiin (flagellaatit, kokkidit) puree parhaiten metronidatsoli, jonkin verran ehkä myös sulfat, Kryptosporideihin ei tehoa pysyvästi mikään tällä hetkellä tunnettu lääke. Ivermektiini lienee tällä hetkellä ainoa hyvä ja turvallinen ulkoloislääke, mutta uusia ehdokkaita tulee markkinoille lähes viikoittain - ehkä niistä löytyy jossain vaiheessa vielä parempi ja helppokäyttöisempi vaihtoehto.
4. Oireet vaihtelevat tietenkin runsaasti lois- ja isäntäeläinlajeittain. Pahimmasta päästä voidaan varmasti mainita alkueläimiin kuuluvat amebat ja kryptosporidit. Amebat tappavat yleensä isäntänsä suolistoperäisin oirein - ellei tämä satu olemaan kilpikonna. Kilpikonnat nimittäin voivat kantaa tätä käärmeille ja liskoille tappavaa loista oireettomana! Kyptosporidit taas tappavat yleensä isäntälajin kuin isäntälajin. Oireina ennen kuolemaa ovat yleensä vatsaperäiset oireet oksentelu, mahan turpoaminen ja ruokahaluttomuus. Kilpikonnilla tämä loinen on harvinainen. Lievempiä oireita aiheuttavat esimerkiksi suolinkaiset (ripuli, oksentelu, suolitukokset), mutta kyllä nekin voivat hoitamattomina saada varsinkin huonokuntoisen isännän tuonelan porteille.
Ulkoloiset aiheuttavat anemiaa, kutinaa, ihotulehduksia ja jopa verenmyrkytyksiä puremiensa kautta. 5. Tartuntatavat ovat aivan samanlaisia kuin muidenkin eläinryhmien loisilla. Heisimadoilla ja laakamadoilla on epäsuora elinkierto, eli ne tarvitsevat ns. väli-isännän (yl. ruokaeläin) tartuttaakseen tartuntakykyisen toukkamuotonsa jälleen pääisäntäänsä (matelija). Nämä ovat ymmärrettävästi harvinaisia terraario-olosuhteissa, ellei ruokaeläimiä elä vapaana terraarioasukin kanssa samoissa tiloissa. Joskus tartuntanoidankehiä voi esiintyä esim. suokilpikonnilla, jos niiden kanssa pidetään eläviä kaloja.
Pyörömadoilla elinkierto on suora, joten niiden munat tarttuvat suoraan (yleensä ulosteen, mutta myös esim. oksennuksen kautta) saman eläinlajin toiseen edustajaan. Tartunta saatta tiettyyn rajaan asti tapahtua myös hoitajan käsien ja terraariotarvikkeiden välityksellä, mutta silloin käsien/tavaroiden äytyy kyllä olla erittäin selvästi likaantuneita ulosteeseen. Alkueläinten tartunta/kestomuodot tarttuvat suunnilleen samalla tavalla, mutta ehkä hieman herkemmin. Ulkoloiset tarttuvat suorassa kosketuksessa ja tavaroiden välityksellä helpostikin. Ne saattavat myös kävellä terraariosta toiseen jonkin matkaa, joten ne leviävät paljon sisäloisia helpommin.
6. Pyörömatotartunta ei periaatteessa uusi, mikäli kaikki samassa tilassa pidettävät eläimet hoidetaan samanaikaisesti loisten varalta, etenkin jos eläimiä ei ole paljoa. Periaatteessa osa näistä loisista muodostaa kyllä lepomuotoja isännän elimistöön ja voi sitten aktivoitua stressin ym. myötä uudelleen. Heisi- ja laakamatotartunta ei voi uusia, mikäli terraariossa ei ole vapaana niille sopivia väli-isäntiä. Pakastaessa teoreettisesti mahdolliset tartuntakykyiset toukat esim. jyrsijöissä kuolevat. Alkueläimistä päsee harvoin kokonaan eroon, joten stressitilanteessa ne voivat hoidon jälkeenkin aiheuttaa uudelleen vaivaa. Ulkoloisista ei myöskään tahdo millään päästä lopullisesti eroon: ainoa keino lienee eläinten hoito ja samanaikainen siirto uusiin tiloihin ainakin vuodeksi. Punkit nimittäin munivat terraarioiden rakoihin, seinien koloihin, mattoihin yms. ja munien kehittyminen voi hyvinkin viedä lämpötilasta riippuen jopa puoli vuotta. Myrkyt eivät muniin juuri tehoa. Punkit taas selviävät ilman veriateriaa hyvin pitkään, joten yleensä jos punkkitartunnan on johonkin kokoelmaan saanut, siellä se myös on ja pysyy. Punkkien paras hoitokeino onkin ehdottomasti ennltaehkäisy, eli punkkisia eläimiä ei juuri kannata kotiinsa viedä ennen kuin ne ovat saaneet vähintään tuplakäsittelyn punkkeja vastaan.
7. Tärkeintä lienee tietää se, että paras ajankohta häätää loiset matelijoista on maahantuonti tai viimeistään kotiintuonti. Muutto- ja kuljetusstressi nimitäin lisäävät aina loispopulaatioita niin, että herkemmät yksilö saattavat kärsiä pahastikin loisista juuri muutenkin herkkänä hetkenä: totutellessaan uusiin asuinolosuhteisiin uudessa paikassa.
- Johanna Raulio