Ote PL-palstasta Lehdestä 1/2000:

Moi !
Olen alkanut harkita käärmeen ostoa ja olen ajatellut kuningaspytonia (P.regius). Minulla on ollut viisi vuotta liskoja. Tällä hetkellä minulla on muurigekkoja ja kaksi iguaania. Sitten varsinaisiin kysymyksiin !

1. Minkä kokoisen terraarion kyseinen käärme tarvitsee ?
2. Entä minkälainen sisustus terraarioon ?
3. Tarvitaanko UV-valoa ?
4. Onko Herpetomaniaan tulossa kuningaspytonista artikkelia ? Jos ei ole, niin kertoisitteko lisää kyseisestä käärmeestä ?
5. Mistä saisi listan CITES-lajeista ? Siis nimenomaan lemmikkinä pidettävistä matelijoista ?
- Make

Moi Make!
1. Käärmeterraarion ihannekooksi on mahdoton antaa mitään tarkkoja mittoja. Terraario ei tietenkään voi olla liian suuri, mutta usein on osoittautunut helpommaksi pitää käärmeitä pienissä terraariossa. Pienen terraarion puhtaanapito on helpompaa ja käärmeet myös kaiketi kokevat pienen ahtauden turvalliseksi ja syövät hyvin ja kasvavat paremmin pienessä terraariossa. Viihtyvyys on termi, joka käärmeiden ja yleensä matelijoiden kohdalla on hieman vaikeasti määriteltävissä, mutta voidaan kaiketi olettaa hyvin syövien ja lisääntyvien käärmeiden myös viihtyvän terraarioissaan.
Mutta mikä sitten on pieni terraario? Kunkin eläimen terraariovaatimuksia arvioitaessa tulisi ottaa huomioon lajin käyttäytyminen luonnossa. Useimmat terraarioissa pidettävistä käärmelajeista ovat luonnossa passiivisia yksineläjiä. Kuningaspyton on nimenomaan juuri tällainen laji. Kuningaspytonin reviiri luonnossa saattaa olla joku tietty kivenkolo, jonka luota käärmeen voi bongata vuodesta toiseen. Kunhan terraario siis lämpötilojensa ja kosteusolosuhteidensa puolesta on käärmeelle sopiva, tilantarve ei ole kovinkaan suuri. Eli mikäli käärmeen, sinänsä vähäiset tarpeet tulevat tyydytyiksi, se pärjää pienessä tilassa mainiosti. Koska kuningaspyton ei myöskään kasva kovin suureksi, (useimmiten vain hieman yli metrin) ei terraariossa tarvita "kasvunvaraa" kovinkaan paljoa. Satalitrainen terraario, jossa on oikeat olosuhteet riittänee kuningaspytonille.

2. Jos terraarion olosuhteet muuten ovat käärmeelle mieluisat, ei käärmeillä ole juurikaan vaatimuksia terraarion sisutuksen suhteen. Tietysti kiipeileville tai kaivautuville lajeille tulee järjestää mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen, mutta muuten terraarion sisustus on kuitenkin lähinnä katsojia varten. Kaikille terraarioeläimille olisi hyvä järjestää terraarioon eläimille sopivia piilopaikkoja ja lähes kaikille myös jonkinlainen juomavesiastia. Terraarion sisustusta suunniteltaessa kannattaa myös miettiä käytännön hoitoa ja puhtaanapitoa ja järjestää sisustus niin ettei rutiineista muodostu kohtuuttoman hankalia. Käärmeterraarion pohjamateriaaleina suosituimmat ja suositeltavimmat ovat sanomalehti ja erilaiset puuhakkeet, joita on lukuisia erilaisia. Tunnetuimmat kauppanimet lienevät Repti-bark ja Mörttiröpö. Piilopaikat syntyvät vaikka kumolleen kaadetuista kukkaruukuista tai korkkikaarnan palasista.

3. Nykykäsityksen mukaan kokonaisia tasalämpöisiä ravintoeläimiä syövät käärmeet saavat ravinnosta kaikki tarvitsemansa ravintoaineet ja vitamiinit, eivätkä siis välttämättä tarvitse UV-valoa, jos kohta ei siitä varmasti haittaakaan ole.

4. Toivottavasti Herpetomaniassa käsitellään kuningaspytonia joskus tulevaisuudessa, mutta sitä odotellessa voin kertoa jotain. Kuningaspyton (Pyton regius) on pienimpiä pytonlajeja ja siten kokonsa puolesta mainio terraarioeläin. Se lieneekin, viljakäärmeen jälkeen, maailman suosituin "lemmikki"käärme. Syynä suosioon on passelin koon lisäksi säyseä luonne, ulkonäkö ja helppohoitoisuus. Pientä ongelmaa lajin terraariokasvatukseen ovat tuoneet luonnosta kerätyt yksilöt, joiden sopeutumisessa terraario-oloihin on joskus ilmennyt ongelmia. Villit, luonnosta kerätyt yksilöt kun ovat usein loisten ja sairauksien vaivaamia. Luonnosta kerättyjen yksilöiden kohdalla on myös usein ollut ongelmaa eläinten kieltäytyessä tarjotusta ravinnosta. Koko laji on joskus ollut hankalan terraariolajin maineessa juuri em. syistä. Monet ongelmat on kuitenkin helposti vältettävissä hankkimalla terraario-oloissa syntyineitä yksilöitä, mielellään sellaisia, jotka ovat jo useamman sukupolven ajan lisääntyneet terraarioissa.
Terraarioharrastuksen kasvun ja lajin jalostuksen myötä kuningaspytoneista on tarjolla lukuisia eri värimuotoja, jotka ovat toinen toistaan erikoisempia. Varsinkin amerikkalaiset ovat kovin innostuneita erilaisista värimuodoista ja muista erikoisuuksista. Myös esiintymisalueellaan, keskeisessä Afrikassa, kuningaspytonilla esiintyy hieman erilaisia kuvio- ja värimuotoja ja tarkemmalta kuvioinniltaan jokainen yksilö on uniikki. Maailmalla laji usein hinnotellaankin ulkonäkönsä perusteella, halvimpien luonnosta pyydetyjen maksaessa yhdeksän dollaria ja ihmeellisimpien albiinomuotojen toistakymmentä tuhatta dollaria kappale. Suomessa kuningaspytonia on ollut tarjolla satunnaisesti. Useimmiten kaupan on ollut Ruotsissa vankeudessa syntyneitä poikasia, jotka ovat osoittautuneet kiitollisiksi terraarioeläimiksi. Länsi-rannikon eläinkaupoissa kuningaspytoneita on joskus myyty hyvinkin huokealla ja Suomessa on jo aika mukava kanta ko. lajia. Kasvattajia vain on vähän ja Suomessa syntyneitä poikasia on harvoin tarjolla. Hankkipa käärmeensä mistä tahansa, kannattaa varmistua sen alkuperästä ja hankkia vain vankeudessa syntyneitä yksilöitä. Kuningaspyton on uhanalainen laji, joten vastuullisen myyjän tulee antaa eläimen mukana kopio Cites-todistuksesta, joka todistaa eläimen alkuperän.
Terraarioeläimenä hyväkuntoinen kuningaspyton on kiitollinen hoidettava. Ruokaa voi tarjota parin viikon välein, mutta pitkätkään paastot eivät tämän lajin kohdalla ole harvinaisia. Ruoaksi kelpaavat yleensä kaikki sopivankokoiset jyrsijät, mutta nirsommat saattavat mieltyä vaikkapa gerbiileihin tai hamstereihin, jotka kaiketi eniten muistuttavat lajin luontaista ravintoa. Ruoka kannattaa tarjota pimeän tultua, sillä kuningaspyton on useimmiten yöaktiivinen ja saalistaa paitsi hajun, myös leuoissa olevien lämpöaistimien avulla.

5. Seuraavista Herpetomanian artikkeleista löydät listat kaikista CITES-sopimuksen piiriin kuuluvista matelijoista ja sammakkoeläimistä:
Lehto, Timo: CITES-lajit, matelijat ja sammakkoeläimet, liite 1. 2/95 s.25-27.
Lehto, Timo: CITES-lajit, matelijat ja sammakkoeläimet, liite 2. 3/95 s.24-25.
Lehto, Timo: CITES-lajit, matelijat ja sammakkoeläimet, liite 3. 4/95 s.32.
CITES-tiedot kuitenkin päivittyvät jatkuvasti. Uusinta lajilistaa voi myös kysellä Suomen ympäristökeskuksen luonto- ja maankäyttöyksiköstä; Veijo Miettinen tai Harry Helmisaari, puh. 09-403 000, gsm 040-7401 612 tai telekopio 09-4030 0791 (09-4030 0190).
Internetistä CITES-lajilista löytyy osoitteesta: http://www.vyh.fi/luosuo/lumo/lasu/cites/citlaha.html.
- Jammu Saarikivi

Takaisin Postilaatikon arkiston pääsivulle