Suomen herpetologinen yhdistys ry.
Yhdistys Herpetomania-lehti Ajankohtaista Jäsenyys Kirjasto Herpetopuoti   Linkit In English
På svenska
   

Ote PL-palstasta lehdestä 4/2003:

KOTELOKILPIKONNA KALLE

Mulla on kotelokilpikonna (Box Turtle, Terrapene carolina). Siitä on kauhean vähän tietoa missään. Olisi mukava saada tietää enemmän ruokavaliosta ja yleisestä hoidosta. Kuinka paljon niitä on Suomessa? Voisiko saada kaverin jostakin (naaraspuolisen, mulla on uros, vai pitääkö olla samaa sukupuolta)? Viihtyvätkö ne yhdessä vai tuleeko tappeluita? Kalle on vapaana meillä kotona. Terraariossa se ei viihtynyt ja kilpeen tuli sienitulehdus. Kesäsin Kalle saa olla paljon ulkona päivisin. Kalle syö mielestäni huonosti; tuoretta omenaa ja persikkaa sekä kotelokilpikonnille tarkoitettua kuivamuonaa. Kesällä olen antanut kastematoja ja perhosen toukkia. Onpa se itse pyydystänyt perhosia lennosta. Aikaisemmin annoin jauhomatojakin, mutta sitten se ei syönyt muuta. Mistä saisin lisätietoa kotelokilpikonnista? Onko hyviä nettisivuja?
Mervi

Idänkotelokilpikonnat (Terrapene carolina) ovat hieman arkoja otuksia, joiden hoidossa suurimmat ongelmat liittyvät liian kuivaan ympäristöön: ne saavat tällöin herkästi etenkin silmä- ja korvatulehduksia. Niitä tulisikin pitää asianmukaisessa, tilavissa terraariossa ennemmin kuin jatkuvasti lattialla, jossa keskuslämmitetyissä asunnoissa on usein liian kuiva ja kuumakin. Sopiva kotelokonnaterraario on esimerkiksi päältä kokonaan tai osin avoin tai verkotettu laatikko, jossa on pohjamateriaalina esimerkiksi turvetta tai turpeen ja kuorikatteen tai kuivien puunlehtien sekoitusta. Liian umpinaisessa terraariossa lämpötilat voivat helposti nousta liian korkeiksi ja ilmanvaihdon takaaminenkin on vaikeampaa. Pohjamateriaalia on hyvä olla jossakin kulmassa tai vaikka erillisessä laatikossa niin runsaasti, että konna pääsee kunnolla kaivelemaankin. Terraarioon sijoitetaan runsaasti varjoisia piilopaikkoja esim. pahvilaatikoiden tai kasvillisuuden avulla. Vesialtaan tulee olla ainakin niin suuri, että eläin mahtuu siihen kokonaan. Vettä tulee olla vain noin 4-5 cm aikuisella yksilöllä; liian syvässä vedessä konnat voivat hukkua herkästi. Vesi vaihdetaan päivittäin mielellään parikin kertaa, sillä konnat ulostavat usein altaaseen. Konnat pitävät myös kiipeilystä, joten terraarioon voi rakentaa toisen kerroksen rampeilla tai sijoittaa suuria kiviä ja juurakoita kiipeilypaikoiksi. Lämmittelypaikalla tulee olla noin 30-35 astetta; kovin kuumia ja kirkkaita spottivaloja tulee välttää; mieluummin lämmön tulisi olla tasaisempaa taustalämpöä.

Idänkotelokonnat ovat sekaravinnon syöjiä; niille maistuu niin eläin- kuin kasvisravintokin. Välillä on syytä pitää hieman taukoa eläinravinnon antamisen kanssa, jotta kasviksetkin maistuisivat. Eläinravintoa on tarjottava vähintään kahdesti viikossa. Konnalle voi tarjota esimerkiksi salaatteja, paprikaa, omenaa, porkkanaa, kurkkua, meloneja, kurpitsaa, persiljaa, kalaa (mieluiten esim. neulamuikkuja kokonaisina tai silakoita perkaamattomina mutta paloiteltuina), katkarapuja, kotiloita, etanoita, sirkkoja, jättiläisjauhomatoja, vahakoisan perhosia ja toukkia, kissan kuivamuonaa vedessä turvotettuna. Toki kotelokonnille tarkoitettua kuivamuonaakin voi käyttää. Yleensä konnien herkkuja ovat kotilot, etanat ja kastemadot. Kasviksista omille konnilleni maistuvat erityisesti tomaatti ja muut punaiset kasvikset ja hedelmät sekä kurkku. Lisää ravintoon kalsium- ja vitamiinivalmistetta.

Talvella idänkotelokonnalle kannattaa pitää kuukauden parin mittainen lepokausi, jolloin lämpölamput ovat sammutettuna ja ruokinta vähäisempää. Kesäisin konnaa kannattaa pitää ulkotarhassa tai viedä usein ulkoilemaan, mikäli se on mahdollista. Kotelokonnia on ollut Suomessa aika harvoin tarjolla, kasvattajia voi koittaa etsiä myös ulkomaisten terraariolehtien myyntipalstoilta. Ennemmin kannattaisi hankkia kaveriksi naaras, sillä tällöin voisi olla myös toivoa lisääntymisestä. Naaraita olisi kuitenkin hyvä hankkia kerralla kaksi, jottei ainokainen stressaantuisi liikaa koiraan lähentely-yrityksistä. Koiraat voivat toisinaan tapella keskenään, sillä ne ovat aika territoriaalisia. Naaraita tulisikin aina olla laumassa kaksi per koiras. Jos pidetään samassa terraariossa useampia koiraita, terraarion on syytä olla hyvin tilava.

Internetissä on valtavasti hyviä kotelokilpikonnasivuja, koitapa hakusanalla "Terrapene". Esimerkiksi seuraavat sivut kannattaa lukea:

Lisää kotelokonna-aiheista kirjallisuutta edellä mainitsemaltani Kenneth Doddin ylläpitämältä nettisivulta.
- Marika Rökman


Takaisin Postilaatikon arkiston pääsivulle

 
    © Suomen herpetologinen yhdistys ry. PL 1272, 00101 Helsinki. shy@herpetomania.fi   Sivustoa päivitetty viimeksi 14.05.2012