Ote Postia-palstasta lehdestä 1/2005.

MAAKILPIKONNAN NOKASTA
1. Maakilpikonnaltani lähti toiselta puolelta pala nokan reunasta joskus vuosi sitten ja nyt sama näyttäisi käyvän myös toiselle puolelle. Reunasta oli lähtenyt ensin neliskanttinen, noin 1 x 1 mm:n kokoinen pala, mutta nyt halkeama on leviämässä ylöspäin. Mistä tämä voisi johtua? Konnalla on aika pahan näköinen papukaijanokka, mutta se ei tunnu ainakaan syömistä haittaavan. Sitä on joskus eläinlääkäri vähän hionut lyhyemmäksi, voiko asialle tehdä muuta? Voiko liian vähäinen kalkin saanti aiheuttaa nokan reunan murtumista? Annan ruoan mukana Nutrobalia keskimäärin kerran viikossa. Onko se liian vähän? Näin talven tullen ruokavalio on päässyt muuttumaan yksitoikkoiseksi ja salaattipainotteiseksi. Kesällä keräsin ulkoa monenlaista vihreää ruuaksi.
2. Konnani hengitys kuulostaa ihan normaalilta eli ei mitään ylimääräisiä vinkumisia tai rohinoita, se kuitenkin tuhauttelee nenäänsä usein silloin, kun on käymässä aloilleen esimerkiksi lämpölampun tai peittonsa alle. Tuhautellessaan nenä kuulostaa "räkäiseltä", mutta vettä näkyy ulkopuolella vain harvoin. Tuhinaa kestää hetken aikaa ja sitten on kaikki taas hyvin. Konna sai tähän kesällä antibioottikuurin ja toisen alkusyksystä. En haluaisi jatkuvasti turvautua antibiootteihin, koska eihän sekään kovin terveellistä ole jatkuvasti otettuna. Roosa-konna ei ole koskaan aiemmin kärsinyt vastaavanlaista "kroonista nuhaa". Kaikki alkoi sen jälkeen, kun muutimme nykyiseen asuntoon (vuonna -82 rakennettuun kerrostaloon) kesällä 2002. Itselläni on myös ollut tavallista sitkeämpiä nuhia tämän puolentoista vuoden aikana. Yhtenä oireiden aiheuttajana voisi olla ilmastointi, joka on erilainen kuin missään muussa asunnossa olleet. Osaatko sanoa tähän niiskuttamiseen jotain neuvoa? Eläinlääkäri ei muuta osaa tehdä kuin määrätä sitä antibioottia.

Roosa-konna on iältään ainakin 10-vuotias (ollut meillä 8 vuotta). Pituudeltaan se on kilven pohjasta mitattuna noin 15 cm (häntäpäästä etupäähän). Ruokahalu on hyvä ja se liikkuu ihan normaalin verran vuoden aikaan nähden. Käyttäytyy siis ihan terveen konnan lailla.
Sanna Haatainen

1. Maakilpikonnien nokat murtuvat ja lohkeilevat sivuilta silloin, kun ne ovat kaiken kaikkiaan liian pitkiä. Nokan sarveinen on kovinta ja kestävintä suoraan edestä, joten etuosa säilyy reunojen murtuessa. Ainoa, mitä nokalle siis voi tehdä, on lyhentää sitä reilusti ja säännöllisesti sekä edestä että sivuilta. Pelkkä viilaaminen ei useimmiten riitä, vaan nokkaa kannattaa leikata reilusti oikeaan muotoon esim. terävillä sivuleikkureilla. Lisäksi kannattaa tietysti tarjota runsaasti kovaa purtavaa, hyvä nokankuluttaja on esimerkiksi ns. "seepiansuomu" eli "valaansuomu" (mustekalan sisäinen tukirakenne), joka toimii myös hyvänä kalkinlähteenä konnalle. Seepiansuomuja saa eläinkaupoista, joissa niitä myydään erityisesti linnuille.
Nokan sarveisen laatu ei siis riipu kalsiumin saannista, mutta muuten konnasi kalsiumin saanti lienee liian vähäistä. Yleensä suosittelen antamaan kalsium- ja vitamiinilisän jokaisessa ateriassa, näin ko. aineiden määrä ei yksittäisessä ateriassa kohoa niin suureksi, että konna alkaisi niiden takia hylkiä ruokaansa.

2. Jos konnan tuhina on jo pitkään jatkunut samanlaisena, eikä pahene vähitellen, ei sinulla liene syytä huoleen. En suosittele antibioottikuureja, jos oireet eivät yhtäkkiä pahene. Syynä saattaa olla esim. uuden asunnon ilmastointi, mutta myös vaikkapa muuttoon liittyvä stressi, joka on laukaissut oireet. Korjaa konnan vitamiinien ja kalsiumin saanti, tarjoa sille mahdollisimman paljon aurinkohoitoa kesällä ja huolehdi pitopaikan puhtaudesta ja lämmittelypaikan riittävästä lämmöstä, niin oireet saattavat jopa hellittää vähitellen.
- Johanna Raulio

Takaisin Postilaatikon arkiston pääsivulle