Ote PL-palstasta Lehdestä 1/2001:

Haluaisin lemmikin, mut kun koko muu perhe on allergisia, niin vaihtoehtoja on vähän. Mä haluaisin ano-liskon.
1. Mistä niitä sais mahdollisimman nuorena?
2. Paljonko ne maksaa?
3. Kauanko ne suurinpiirtein elää?
4. Mitä ne syövät ja kuinka usein per päivä?
5. Kannattaako niitä olla yks vai kaks?
6. Kuinka suuren terraarion ne tarvitsee?
7. Tarviiko ne erityishoitoa?
8. Ja sit muita tarvittavia tietoja, sekä jos on muita pieniä liskolajeja niin ois kiva tietää.
- liskorakas

Ano-liskoja ei ole olemassakaan. Tarkoitat varmasti anoliksia eli liskoja, jotka kuuluvat Anolis-sukuun. Anolikset kuuluivat perinteisen luokittelun mukaan leguaanien heimoon Iguanidae ja siinä alaheimoon Anolinae (Polychrotinae). Uuden, Frost & Etheridgen vuonna 1989 esittämän luokituksen mukaan Anolis kuuluisi Polychrotidae-heimoon. Anoliksia on miltei 300 eri lajia. Terraarioissa tutuimpia lajeja ovat karolinananolis (Anolis carolinensis), ritarianolis (Anolis equestris), kaarna-anolis (Anolis distichus) ja Anolis sagrei. Näistä ritarianolis kasvaa jopa 55 sentin mittaisiksi. Kaarna-anolis on n. 9-13 cm ja karolinananolis n.18-22 cm mittainen.

1. Suoraan kasvattajalta ostamalla saat varmasti nuorimpia yksilöitä; kasvattajiin voit saada kontaktin vaikkapa Herpetomanian Herpetomarket-palstan kautta. Kovin pienet poikaset ovat usein hankalampia hoitaa kuin aikuiset. Jos olet hankkimassa ensimmäistä liskoasi, suosittelen ostamaan täysikasvuisen tai miltei täysikasvuisen eläimen. Esimerkiksi kaarna-anolis tai karolinananolis soveltuvat kyllä myös aloittelijoille, vaikkakin ovat kokonsa puolesta hieman hankalia käsitellä tarvittaessa (esim. lääkinnän yhteydessä).

2. Karolinananoliksia, kaarna-anoliksia ja A.sagrei:ta on usein ollut myynnissä noin sadan markan hintaan. Hinta riippuu paljolti ostopaikasta. Kiinnitä ostaessasi enemmän huomioita terraarioiden siistiyteen ja eläinten kuntoon kuin itse hintalappuun.

3. Etenkin pienimmät anolikset ovat verraten lyhytikäisiä, ne elävät terraarioissa muutaman vuoden.

4. Anolikset syövät hyönteisiä; suurimmat lajit (kuten ritarianolis) lisäksi hiirenpoikasia. Tarjoa mahdollisimman monipuolista ravintoa: perhosia, kärpäsiä, sirkkoja, jauhomatoja, perhosentoukkia ym. Silloin tällöin voi antaa myös hedelmäsoseita, esim. vauvojen purkkiruokaa. Aikuiset yksilöt ruokitaan joka toinen päivä, poikaset päivittäin. Tarkkaa ravintomäärää on vaikea antaa, sillä se on aina yksilökohtainen. Voit aloittaa antamalla kerralla vaikkapa 3-4 pientä sirkkaa, kärpästä tai toukkaa kerralla, ja tarkkailla tuntuuko eläin jäävän nälkäiseksi vai lihovan pidemmällä aikavälillä. Lisää ravintoon vitamiineja ja hivenaineita. Helpoiten se käy pölyttämällä hyönteiset jauhemaisessa matelijoille tarkoitetussa monivitamiinivalmisteessa.

5. Anoliksia voi pitää terraariossa yksinkin, mutta parhaimmillaan ne ovat lajista riippuen pienissä ryhmissä. Koiraat voivat olla hyvin aggressiivisia toisiaan kohtaan, joten niitä kannattaa hankkia vain yksi per terraario. Naaraita voi olla koiraan kaverina useampiakin.

6. Pienemmille lajeille sopii esim. 50x40x50 cm (pituus, leveys, korkeus) kokoinen terraario, ritarianolikselle 60x60x90 cm. Terraarion pohjalle voidaan laittaa vaikkapa kostutettua turvetta. Mikäli eläimiä halutaan lisäännyttää, munat löytyvät helpommin ja nopeammin, jos terraarioon ei laiteta minkäänlaista pohjamateriaalia. Terraario sisustetaan runsaalla kasvillisuudella ja useilla kiipeilyoksilla.

7. Talvella terraarion lämpötiloja kannattaa useimmilla lajeilla laskea muutamalla asteella, ja lyhentää valoisaa aikaa. Terraario sumutetaan kerran pari päivässä vedellä, sillä useimmat anolikset juovat vain pisaroista ja vaativat muutenkin korkeahkon ilmankosteuden.

8. Kaarna-anoliksesta oli Rikhard Tenlénin kirjoittama, kattava artikkeli Herpetomaniassa 6/98, St.Eustatiuksen saaren anoliksista Riku kertoi puolestaan Herpetomaniassa 3-4/98 ja karolinananoliksesta Herpetomaniassa 6/94. Viimeksi mainittu numero on loppuunmyyty, mutta muita saa tilattua Herpetopuodista.

Muita pieniä liskolajeja on valtava määrä, esim. useimmat gekot (suurimmatkin ovat vain n.35 senttisiä), osa skinkeistä (viisijuovaskinkki, hietaskinkki...), osa kameleonteista (erityisesti kääpiökameleontit), osa sisiliskoista.... Liskojahan on kaiken kaikkiaan noin 4500 eri lajia. Monet edellä mainitsemistani (etenkin ne kääpiökämeleontit) ovat hyvin vaikeita hoitaa terraariossa: mainitsin ne ihan vain esimerkkeinä pienikokoisista liskoista. Pienikokoisia, mutta terraarioon hyvin soveltuvia ja aloittelijallekin sopivia liskoja ovat esimerkiksi hiekkaskinkit (Scincus scincus), kotigekot ja muurigekot. Kotigekoista eli levyvarvasgekoista (Hemidactylus) olikin juuri juttua Herpetomaniassa 5-6/2000 ja muurigekosta (Tarentola mauritanica) on Virpi Louhen kirjoittama artikkeli todennäköisesti jo seuraavassa numerossa (2/2001).

- Marika Rökman

Takaisin Postilaatikon arkiston pääsivulle